- Luotettavuus. Jos on luvattu, että terkkari aukeaa 8.15, se aukeaa silloin. Ei kyllä yhtään aiemmin muttei myöhemminkään.
- Lääkärien rintataskukynät. Kuinka hienovaraisen alleviivaamatta lääkärit osaavat ilmaista asiantuntijuutensa! Mitä enemmän lääkärillä on kuulakärkikyniä rintamuksessaan, sen varmempi voit olla, että homma hoituu. Hän on saanut kynät lääkefirmojen edustajilta, eivätkä isot firmat ihan turhia kandeja tapaa. Kyniä saavat Asiantuntijat.
- Puhumattomuus. Sote-kontekstissa monesti toimiva kulttuurinen piirre. Kuka jaksaisi jutella mukavia kun hammasta särkee tai kaikki parisuhdeasiat ovat sotkussa. Ei ole mitään väliä, kuinka hyvä seuramies leikkaava kirurgi on, kunhan homma hoituu ja puukäsityönumero on ollut vähintään vahva seiska.
- Olennaiseen keskittyminen. Hoidetaan sovittu juttu kuntoon ja se oli sitten siinä. Monessa asiassa yleistynyt toimintamalli Suomessa – kun on aina kylmä ja kiire lämpimään, kaikki turha karsiutuu pikkuhiljaa palveluprosesseistamme pois.
- Töykeys. Vähän samaa sarjaa hyvää kuin edellinen eli asenne on suuremman hyvän palveluksessa. Asiakkaan voi hyvin keskeyttää, että saadaan homma valmiiksi. Mukavia voi sitten jutella kavereiden kanssa. Oikeasti.
- Huippuosaaminen. Aika monessa sote-teemassa ollaan maailman huipulla, vaikkei siitä tietysti viitsitä kauheasti huudella.
- Laatu. The Lancet -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa maat laitettiin järjestykseen sen mukaan, kuinka hyvää terveydenhuoltoa niissä saa. Suomi sijoittui 195 maan vertailussa seitsemänneksi. Tosi hyvä, vaikka ei pistesijoilla.
- Halpuus. Sote ei maksa yksittäiselle ihmiselle paljoa, vaikka veroillahan suurin osa palveluista kustannetaan. Mieti, että palkkaisit pienen osan sairaalasta käyttöösi kun apua tarvitset. Pitäisi olla jonkin verran sukan varressa.
- Digitaalisuus. Paljonhan on kehitettävää, mutta menepä minne muualle vaan (vaikka Italiaan) niin yllätyt kuinka edistyksellisiä Suomessa ollaan, puhelinaikahelveteistä huolimatta.
- Äitiyspakkaus. Missä muussa maassa kaikki uudet perheet saavat ilmaisen aloitussarjan? Ei missään. Ja kohtahan siellä on varmaan muutakin kuin toppahaalarit ja myssyjä, onhan?
- Valvonta. Tämän me osaamme luonnostamme. Parista valelääkäristä huolimatta aika harva pääsee sotessa huijaamaan. Jos et usko, yritäpä hipeltää missä vaan sote-organisaatiossa lomavuorolistalla jotain epämääräistä kotiin päin.
- Vanhakantaiset nimikkeet. Onneksi sote ei ole lähtenyt englannistamaan nimikkeitään vaan Aluehallintovirastoissakin istuu edelleen kunnianarvoisia ylitarkastajia ja kunnissa lastenvalvojia.
- Sote-kuntayhtymät. Niiden hassut nimet ovat hyviä: joko kahden rivin mittaisia kirjainyhdistelmiä tai tajunnanvirtamaisia aivopieruja. Päätöksenteko näyttää ulkopuolisille dallasmaiselta juonittelulta, mutta asianosaisille tuntuu kroonistuneelta perintöriidalta.
- Lakisääteisyys. Kaikille asioille, joita sotessa tehdään, löytyy laki. Tämän takia voit aina oikeasti valittaa, jos et jotain palvelua saa tai saat sen puutteellisesti. Onhan se joskus hyvä.
- Lahjomattomuus. Suomalaista korruptiota varmaan on, mutta vilpittömästi en osaa edes kuvitella, miten suomalaisen sote-ammattilaisen saisi lahjottua tekemään mitään muuta kuin hänen tehtävänkuvassaan on sovittu.
- Vanhemmuussuunnitelma. Tätä kokeillaan, jotta eronneet ja riitelevät vanhemmat pystyisivät sopimaan lastensa asioista vaikka päässä myrskyää hahmoton eroraivo. Australian velvoitetut vanhempainvalmennukset verisesti riiteleville ex-pariskunnille voisivat olla kokeiltava konsti myös. Onnistumiset jopa 90 %:n tietämillä.
- Tupakoimattomuuden ehkäisy. Asenteen muutos ja tupakoimattomuuden väheneminen on ollut huimaa. 1970-luvulla poltettiin vielä perheneuvoloissakin, nykyisin tuskin missään.
- 112. Epäiletkö vahvasti, ettei apua tulisi, jos sitä tarvitsisit? Et.
- Vanhempainvapaat. Omassa lapsuudessani vauvoja piti parin kuukauden jälkeen hoitaa omalla rahalla. Ei enää. Isätkin pääsevät osallistumaan.
- Sairaala-asut. Kelmeän väriset ja löysäksi virttyneet kokoasut auttavat orientoitumaan potilaan asemaan. Olisi ihan liian rempseää maata farkut jalassa osastolla.
- Monikulttuurisuuden huomioiminen. Luullaan, että tätä ei sotessa tehdä, mutta selvitäpä kuinka systemaattisesti esimerkiksi tulkkipalveluja hyödynnetään asiakastyössä, ihan oikeasti.
- Muuttumattomuus. Ei tarvitse yllättyä, mitä saa. Palvelu on aikalailla samaa kuin 30 vuotta sitten.
- Tietoturvallisuus. Tieto ei liiku ihan valonnopeudella eikä koskaan joustavasti, tiedetään, mutta eipä tarvitse pelätä, että arkaluonteisia asiakastietojasi löytyisi kaatopaikoilta, kun ne ovat joko työntekijän aktikaapissa tai jumissa asiakastietojärjestelmässä salassapitosäännösten takana.
- Hitaus. Kun prosessit kestävät, asiakaan tulee mietittyä asiansa kunnolla eikä hän hötkyile päättömästi sinne tänne.
- Jonot. Jonottaessa moni oire poistuu. Sydämen sivuääniä ei varmasti tunnu enää kun olet saanut varattua ajan. Viimeistään odotustilassa tunnet olevasi elämäsi kunnossa.
- Perheneuvolat. Ovat kyllä ottaneet osumaa ja jonot piinaavat, mutta pienellä laitolla niistä saisi kelpo pelin palvelukokonaisuuteen. Lakisääteinen matalan kynnyksen moniammatillinen perhepalvelu. 70-luvulla ne olivat suomalaisen perhepolitiikan ja silloisen pioneerimaisen sosiaalihuoltolain lippulaiva.
- Kustannustehokkuus. Vaikka muuta paljon luullaan, suomalainen sote on aika tehokas olio. 35 eurooppalaisen maan vertailussa Suomi sijoittui kahdeksanneksi. Vahvaa kärkikymmenikköä.
- Kustannusten aleneminen. Suuret ja keskisuuret kunnat saivat viime vuonna laskettua terveydenhuollon kustannuksia enemmän kuin koskaan 2000-luvulla, ilmenee Kuntaliiton vuotuisesta kustannusvertailusta (lahjavinkki joulupukin konttiin).
- Neuvolakorttien fraasit. Kuinka tärkeää tuoreelle äidille ja isälle on neuvolan arvio lapsesta: ”terhakka pikkutyttö, joka ottaa ikätasoisesti kontaktia ja toistelee jo isän nimeä”. Riitaa voi tulla ainoastaan ensisanojen äänneasusta ja jääviyskysymyksistä, jos oli niin, että isä oli käyttänyt tyttöä neuvolassa.
- Sote-uudistus. Oikeasti. Vai mennäänkö vanhalla mallilla? Järjestäjänä parhaimmillaan 900 asukkaan kunta ja kuntia satamäärin. Kai meidän täytyy saada jotain järkevämpää aikaan, isot ihmiset.
- Odotustilojen lehdet. Jännityksestä hikisillä käsillä ryppyisiksi selatut Seurat ja Annat ovat kuin mummon tai vaarin turvallinen käsi. Toimenpidettä odottaessa tulee lämmin yhteisyyden tunne, ettei ole yksin. Tuhannet muutkin ovat joutuneet hakemaan apua juuri tämän lehden äärellä.
- Terapeuttien äänettömyys. Voit kertoa koko puolentoistatunnin ajan ihan mitä vaan eikä kukaan keskeytä. Eihän sellaista ole missään mikäli olet 28–55-vuotias perheellinen ihminen. Jos et osaa sitä arvostaa, mene Pasi Rautiaisen vastaanotolle ja mieti uudestaan. Harvapa terapiassa tietty käykään.
- Toimitilojen retrous. Kun saavut 80-luvulla sisutettuun sosiaalitoimistoon, voit olla varma, että resurssit on suunnattu oikein eikä ole tuhlailtu. Nimikyltitkin on printattu. Mitä väliä moderneilla odotustilan penkeillä on, jos avosydänleikkaus jää kesken puuttuvan tikkauslangan takia.
- Reseptien kirjoittaminen. Lääkärikäynnin tulee päättyä reseptin ojentamiseen, muutenhan kyseessä on ollut turha käynti. Kiva, tuttu ja turvallinen rituaali.
- LASTA-yhteistyömalli. Varsinais-Suomessa kehitetty loistava lainmukainen tapa ylittää salassapidon esteet, kun epäillään lapsen kaltoinkohtelua. Tämä liiketoimintamalli pitäisi olla ytimenä kaikessa vakavasti otettavassa lasten monialaisessa auttamisessa: arkisia tekoja vääryyksien välttämiseksi hahmottoman ennaltaehkäisypuheen sijaan.
- Isien huomioiminen. Isät on nykyisin jo legitimoitu lahko ja osa perhettä. Paitsi että Tekniikan maailma on tilattu odotustilaan, muistetaan isältä neuvoloissa ja lääkärissä kysyä jotain pientä ja hassua. Vaikkapa, että miten se isän paino on kehittynyt. Ja onhan se.
- Hoitajien terveyssandaalit. Mitä jos teho-osaston sairaanhoitaja kopsuttelisi käytävällä korkeilla punaisilla koroilla tai tanssahtelisi teräväkärkisillä ja käärmeennahkaisilla nappaskengillä? Ei. Pehmeäpohjaiset ja sulavan matala-askelluksen mahdollistavat valkoiset terveyssandaalit luovat uskottavan tunnelman ja rakentavat ensiaskeleet luottamukselle auttajan ja autettavan välille.
- Lääkärien puukengät. Kopsutella voi vain lääkärit, jotka ovat soten syömäketjussa riittävän korkealla. Puukengät nostavat lääkärin konkreettisesti muita noin 10 cm ylemmäs ja luomalla ryhdikkään vaikutelman vahvistavat auktoriteettiasemaa lauman johtajana.
- Tuleva sosiaalihuollon porrasteisuus eli osaamis- ja tukikeskukset. Terveydenhuollossa on vaativa erityistaso, muttei sosiaalihuollossa. Pitäisi olla, ja kohta on. Yliopistosairaalamaakuntien kesken vähintään verkostoidaan tämä osaaminen erityistason tueksi.
- Pyydä apua -nappi. Raisiosta maailmalle polkaistu karvalakkidigitilisaation oppikirjaesimerkki. Ei tarvitse asiakkaan arpoa, mihin segmenttiin kuuluu eikä maksa paljon.
- Yhdenvertaisuus. Se, että on jäykät puhelinajat, luo turvallisen ja oikeudenmukaisen tunteen, että kukaan muukaan ei varmasti pääse läpi sen paremmin kuin minä.
- Yhteistyöhalukkuus. Tahtotilaa sotessa on, että toimittaisiin paremmin yhteen. Paljon on kehittämispäiviä pidetty ja postit-lappuja yhdessä liimailtu. Yrittämisestä ei jää palveluintegraatio kiinni. Harmi vaan, että tulos ratkaisee tässäkin.
- Puhtaus. Eipä tule mieleen, että tämä olisi ollut jossain terkkarissa ongelma.
- Asiallisuus. Sotelaiset ovat yliasiallista väkeä. Harva revittelee ainakaan töissä olleessaan, ja tämä on hyvä. Kuvittele mustaa härskiä huumoria viljelevä auttaja.
- Neuvola. Kaikki vauvat tsekataan ja laitetaan käyrälle. Vaikka kehitettävää olisi vaikka kuinka, soten kruununjalokiviasema on ansaittu.
- Lastensuojelu. Se että on paljon huostaanottoja, kertoo positiivisesti myös siitä, että ilkeitä ongelmia ei jää huomaamatta. Miettikääpä, millaista olisi, jos joku ei tätäkään työtä tekisi. Tai tekisi sen miten vaan.
- Lastenhuoltolain uudistus. Lapsen asemaa ja lastenvalvojan toimivaltaa eroriidoissa vahvistetaan. Monessa muussakin paikassa lasta on jopa pakko tavata kun hänen asioitaan käsitellään.
- STM:n ja OKM:n kehittämiskaveruus LAPE-muutosohjelmassa, joka itsessään on hyvä juttu. Ennenkuulumatonta, mutta ehdottomasti hyvä uutinen.
- Lupa auttaa! -hanke on hyvä juttu. Paitsi, että se on uudistanut koko julkisten hankkeiden liiketoimintamallin, sillä on käytössään vallankumousvalmiuksiltaan ehdottomasti kovin agenttitiimi: https://www.lupaauttaa.fi/yhteystiedot/
- Anteeksi vaan kaikki muut maakunnat, mutta Varsinais-Suomen sote ja lapsiperhepalvelut tulevat voittamaan kansalliset valmistelukisat. Maailman parhaan olympiaurheilijan Paavo Nurmen kotimaakunnan lähtö oli hidas, mutta vauhdin tasaisuus ratkaisee. Kimpassa2020 tarjoaa ihan pian modernimmat, kustannustehokkaimmat ja asiakashyötyä eniten kasvattavat palvelut Suomessa.
Jotta osaisit olla kiitollinen hetken edes Suomen 100-vuotisjuhlissa, lue nämä toiseen kertaan.