Kuka olet?
Missä työskentelet?
kuntoutuspsykoterapia-asiakkaita, osa KELAn vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaita ja osa VSSHP:n ostopalvelusopimuksella vastaanotolleni tulevia.
Mottosi?
Harrastuksesi?
Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?
Lukion jälkeen lähdin au pairiksi Sveitsiin ja opiskelin sen jälkeen Saksassa sosionomi/diakoniksi (AMK). Jatkoin Jyväskylän yliopistossa opintoja erityisluokanopettajaksi, jonka jälkeen toimin Salon kaupungissa, Moision koulussa erityisluokanopettajana vuoteen 2017 asti. Haaveilin kirkon perheasiainneuvottelukeskuksessa perheneuvojana työskentelemisestä. Hain sinne v.2008, mutta en tullut valituksi. Soitin perheasiainneuvottelukeskuksen johtajalle ja kysyin neuvoa, miten varmistaisin seuraavalla kerralla mahdollisuuteni tulla valituksi perheneuvojan paikkaan. Hänen neuvostaan hakeuduin psykoterapiakoulutukseen. Koulutukseni aikana unelmani toteutuikin ja sain työskennellä Salon perheasiainneuvottelukeskuksessa. Vuodesta 2012 alkaen olen toiminut psykoterapeuttina, vuodesta 2016 alkaen päätoimisesti. Teen yhteistyötä asiakkaiden perheiden ja lähipiirin kanssa sekä Lasten psyk. pkl:n ja Nuorten psyk.pkl:n, srk:n että koulujen työntekijöiden kanssa. Lisäksi ohjaan asiakkaitani perheasianneuvottelukeskuksen ja A-klinikan palvelujen pariin ja käytän myös kirjaston palveluja paljon työssäni asiakkaitteni kanssa.
Mainitse 3 asiaa, joita kehittäisit lapsi- ja perhepalveluissa?
Tulevaisuudessa toivon, että voin olla osaltani auttamassa toimimalla psykoterapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana kunnan ostopalveluntarjoajana.
1) Työnohjauksen avulla saadaan moninkertaistettua lasten ja nuorten ja perheiden parissa työskentelevien ihmisten kyvyt auttaa. Esimerkiksi yläkoulujen luokanvalvojilla olisi hyvä olla työnohjaaja käytettävissä kiusaamistilanteiden hoitamisessa.
2) Myös koulujen oppilashuoltotyöryhmän jäsenillä työnohjauksen sekä koulutuksen (esimerkiksi miten suhtautua selektiiviseen mutismiin tai äänien kuulemiseen tai muihin harhoihin tai viiltelyyn tai syömishäiriöihin) avulla pystyttäisiin ongelmia ratkaisemaan nykyistä vielä enemmän ruohonjuuritasolla, jolloin erikoissairaanhoitoon ohjaukset vähentyvät.
3) Perheiden tilanteeseen toivon apua erosovittelun kautta. Ero on perheitä valtavasti kuormittava tilanne. Jos tilanne vielä eskaloituu sellaiseksi, että sitä päädytään käräjäoikeuteen selvittelemään, huoltajien välit voivat tulehtua vuosiksi, jolloin lasten hyvinvointi vaarantuu. Erosovittelun avulla pystyttäisiin tukemaan huoltajien yhteistä vanhemmuutta, jolloin lasten hyvinvointi lisääntyy ja heidän voimavaransa säästyvät sinne minne kuuluukin eli kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Erosovittelua toivoisin olevan tarjolla automaattisesti kaikille kunnan perheille vaikka ostopalvelusetelin muodossa. Samalla setelillä voisi saada tarvittaessa muitakin psykoterapeutin palveluja, kuten esimerkiksi tukea uhma- tai murrosikäisen lapsen kasvatukseen, pariterapiaa tai masennuksen tai ahdistuksen tai minkä tahansa muun ongelman kanssa painiskeluun. Ostopalvelusetelin käytön etu olisi siinä, että perheet saisivat psykoterapeutin palvelut käyttöönsä ilman raskasta byrokratiaa ja anonyymina. Tämä varmasti saisi perheet helpommin hakemaan apua, jolloin taas ongelmalliset tilanteet eivät pääsisi pitkittymään ja pahenemaan.
