Esittelemme SoteLeaks-blogissamme varsinaissuomalaisia, jotka ovat jo sisäistäneet hankkeemme Lupa auttaa! -asenteen: lupa auttamiseen on, sitä ei tarvitse keneltäkään pyydellä!
Kuka olen
Olen pitkän linjan järjestötyöntekijä ja järjestöagentti Katja Rippstein, sosionomi ja kasvatustieteen maisteri. Asun perheeni kanssa Mynämäellä, joka on aktiivinen kunta Varsinais-Suomen ytimessä. Meillä on slogan ”Nevermind New York when there’s Mynämäki” mikä kertoo paljon vaatimattoman kauniista asuinpaikasta. Ensimmäinen urani oli kehitysvammahuollossa ja niinä vuosina opin paljon, ennen kaikkea itsestäni. Järjestöön tulinkin vähän sattumalta ja se sitten vei mennessään. Järjestötoiminnan alkuvuosilta mukaan on tarttunut mm. innostus sukupolvitoimintaan ja muuhun yhteisölliseen tekemiseen.
Missä työskentelen?
Teen työtä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirissä järjestöpäällikkönä. MLL on kansalaisjärjestö, jonka tehtävä on edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia. Kotipesä minulla on Perhetalo Heidekenillä, mutta työpaikkana maakunta. Työhöni kuuluu iso joukko MLL:n perustoimintoja ja niistä vastaamista: avoimet kohtaamispaikat, yhdistystoiminnan tuki, kuntayhteistyö, erilaiset hankkeet, nuorisotoiminta muun muassa. Meillä Varsinais-Suomessa on 68 paikallisyhdistystä – jokaisessa kunnassa ainakin yksi. Hankkeita on käynnissä mm. monikulttuuriseen lapsi- ja perhetoimintaan sekä varhaiskasvatuksen yhdyspintaan (Soppaa ja Sympatiaa) liittyen. Laajempia avoimia kohtaamispaikkoja meillä on Turussa (Marakatti), Raisiossa (Satelliitti), Laitilassa (Mukulavintti) ja Uudessakaupungissa (Ipana-Messi) – näissä on tarjolla vertaisryhmä- ja kerhotoimintaa moneen tarpeeseen yhteistyössä paikallisyhdistyksen, kunnan ja muiden toimijoiden kanssa.
MLL:n toimintaan Varsinais-Suomessa kuuluu lisäksi laaja tukihenkilötoiminta, jossa tulokulmia on useita: nuoret, pikkulapsiperheet, maahanmuuttajaäidit. Lastenhoitotoiminta on tuttua lähes jokaiselle. Tukioppilastoimintaa on joka kunnassa ja ehkäisevää päihdetyötä tehdään tässä rinnalla. Vanhempainiltoja teemme paljon ja viime vuosien suosikki on ollut mediakasvatus – nyt uutena tulokulmana seksuaalikasvatus mediakasvatuksessa. Nämä kulkevat tiiviisti käsi kädessä piirin perhetyön kanssa.
Mottoni
”Pysähtyminen vaatii usein enemmän kuin ohi kulkeminen”.
Harrastukseni
Vapaa-aika menee mukavasti erilaisessa vapaaehtoistoiminnassa sekä Marttojen että sukupolvityön ja seuratoiminnan parissa. Päähänpistona lähdetään parhaassa porukassa toteuttamaan erilaisia yhteisötempauksia. Olen pienimuotoisesti mukana edelleen kunnan luottamustehtävissä. Lisäksi avantouinti ja Happy Tree Collectionin kaulakorupuut täyttävät mukavasti vapaa-aikaa. Ja tietysti: ’Lukeminen kannattaa aina’.
Miten päädyin nykyiseen työhöni?
2000-luvun alussa MLL:n paikallisyhdistys haki projektivastaavaa ehkäisevän lastensuojelutyön hankkeeseen. Kaikki oli minulle uutta, mutta hain ja tulin valituksi työurani parhaimpaan oppikouluun. Tehtiin yhteistyötä kunnan ja kolmannen sektorin kanssa – pitkälti samalla ajatuksella kuin nyt Lape-kehittämistyössä. Sen jälkeen siirryin MLL:n Varsinais-Suomen piiriin töihin ja tehnyt työtä eri teemoilla: lastenhoitotoimintaa, vauvaperhetyötä, monikulttuurista lapsi- ja perhetoimintaa. Joka vuosi aina jotain uutta.
Lapsi- ja perhepalvelujen kehittäminen näkyy työssäni
Omassa työssäni saan aina olla mukana erilaisissa kehittämishankkeissa ja perustoiminnan kehittämisessä. Ajattelen, että kilpailussa pärjätäkseen ja kiinnostavana pysyäkseen järjestössä tulee koko ajan etsiä uusia tapoja kohdata perheitä ja tehdä kokeilevaa kehittämistyötä. Se on mahdollista kun organisaatio on kevyt ja kädet savessa. Minulla on työssäni tukena erinomainen tiimi ja saan tehdä työtä erilaisten asiastaan innostuneiden asiantuntijoiden kanssa päivittäin, erilaisissa kumppanuuksissa.
Yksi työni keskiössä oleva asia on avointen kohtaamispaikkojen kehittäminen niin, että ne ovat osa perhekeskuksen rakenteita. Kohtaamispaikat ovat meilläkin erilaisia esimerkiksi Satelliitti Raisiossa tai Mukulavintti Laitilassa tarjoavat laajasti universaalia tukea perheille. Avoin kohtaamispaikka voi olla myös paikallisyhdistyksen tuottama perhekahvila. Siihen yhdistyksille on tarjolla vapaaehtoistoiminnan ammatillista ohjausta: koulutusta, käynnistämistukea, vapaaehtoisten rekrytointiapua. Nämä ovat todellista lähipalvelua, esimerkiksi pelkästään Salossa toimii 11 eri perhekahvilaryhmää lähellä perhettä. Rakenteet tulee saada kuntoon niin, että nämä kaikki ovat uudessa palvelusysteemissä kiinni.
Toinen tulokulma voisi olla Soppaa ja sympatiaa -kehittämishanke (STEA), jossa liikutaan varhaiskasvatuksen ja soten yhdyspinnalla. Yksinkertaisuudessaan päiväkoti-ikäisten lasten perheille tarjotaan ilmainen päivällinen ja mukavaa yhdessäoloa sekä tekemistä. Toiminta toteutetaan kuudessa Turun alueen päiväkodeissa hoitopäivän jälkeen. Toimintaan ovat tervetulleita mukana olevien päiväkotien asiakasperheiden kaikki perheenjäsenet. Toiminta kehittyy kunkin alueen perheiden tarpeiden mukaan. Kun mallia on testattu, tarjotaan sitä muillekin käyttöön.
Kolmas kehittämisnäky voisi olla Järjestöagenttina toimiminen LSKL:n Perheet keskiöön -hankkeessa (STEA). Valtakunnallisen hankkeen päätavoite on että järjestöjen tarjoama toiminta, tuen ja palvelujen eri muodot kiinnittyvät perhekeskustoimintaan koko valtakunnan alueella. Meillä Varsinais-Suomessa toimitaan koko maakunnassa ja pilottialueena tulee olemaan Vakka-Suomi.
Mitkä kolme asiaa tahdon nostaa esiin?
- Lape-työhön saadaan uutta pontta kun saadaan järjestöt toimimaan osana alueellisten ja paikallisten perhekeskuksen rakenteita niin, että järjestöt osallistuvat toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen, arviointiin ja kehittämiseen. Järjestöissä on valtavasti hyvinkin perehtynyttä asiantuntijuutta ja ammatillista työtä. Vapaaehtoistoiminta sellaineen on yksi tulevan hyte-kunnan avaintekijä kun kuntalaiset ovat itse aktiivisia. Sillä tuotetaan myös mittava määrä hyvinvointitoimintaa lähipalveluna perheille.
- Huomaa minut! Tässä Lape-kehittämistyössä lapsen osallisuus tulisi olla kehittämistyön keskiössä. Se on tunnetta yhteenkuulumisesta, turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Lapset tarvitsevat yhteisön jäsenenä, esimerkiksi asiakkaana, aikuisen apua. Liian usein lapsi nähdään toiminnan kohteena, johon sijoittamalla kasvaa yhteiskunnalle hyödyllinen aikuinen. Helposti unohdetaan, että lapsi on tässä hetkessä riittävän kyvykäs ja arvokas kuntalainen. Lapsen osallisuus edellyttää aikuiselta lapsilähtöistä asennetta, aktiivista havainnointia, lasten aloitteisiin tarttumista, intensiivistä yhdessäoloa ja vuorovaikutusta lapsen kanssa. Tärkeintä on kohtaaminen, aikuisen aito halu kuunnella lasta.
- Kaiken avun ei tarvitse olla ammattiapua. Se vaatii ihan uudenlaista luottamusta eri toimijoiden välille. Avointen kohtaamispaikkojen hyvinvointipuntarissa kysytään perheiltä toimintaan osallistumisen koetuista vaikutuksista omaan ja/tai perheen hyvinvointiin. Kyselyä on toistettu ja vahva viesti on: vertaistuki kantaa. Yhden äidin sanoin: ”Pää jaksaa paljon paremmin, kun pääsee tänne, kun pääsee tänne juttelemaan muiden aikuisten kanssa ja lapset saa kavereita. On ollut kyl tosi tärkee, että ollaan saatu kavereita kumpikin. Että ollaan tota muualta muutettu, ei ollut tukiverkkoa, niin vaihtoehtoja mihin mennä päivisin ei ollut, kun ei ole sukulaisia ja kavereita.” Eipä siihen ole lisättävää.
