Kauniisti varjostettu penni

Kehittämisen johtamisessa on veteliä henkisiä soita, joissa ei saa missään nimessä jäädä tuleen makaamaan. Yksi niistä on yksityiskohtien järjetön viilaaminen. Tutummin lillukanvarsikehittäminen.

Tuloksetonta iterointia
Ilmiö tulee esille sote-alalla kun mitä tahansa työn osa-aluetta kehitetään. Kehittäminen juuttuu pienen pieniin lillukanvarsiin, joita viilatessa aikaa kuluu kohtuuttomasti.

Vaikka työpaikalla oltaisiin pahimmassa mahdollisessa pakkoraossa, ns. öljynporauslautta tulessa, ja koko palvelu pitäisi pistää kokonaan uusiksi, ei yleinen uhkaava asiaintila vain pysy omasta erikoisalasta innostuneiden asiantuntijoiden mielessä. Laajemman kuvan sijaan on kivempi keskittyä pienempiin ”kokonaisuuksiin”.

Isojen uudistusten (vrt. sote-uudistus) alla kehittämään koottu sote-alan työporukka jääkin hyvin äkkiä puuhastelemaan jonkin asiakasprosessin spekulatiivisen sivupolun, kirjaamiseen liittyvän yksityiskohdan, yksittäisen työntekijän kalenteriongelmien tai pikkujouluruokailun järjestelyjen kanssa.

Kun kehittämispäivä on lopussa, kaikilla on pää kipeä pakonomaisesta iteroimisesta, mutta mitään olennaista ei ole valmiina kasassa.

Kaunis sudenkuoppa
Kokenut tuotteistaja Jari Parantainen on löytänyt tälle kehittämisen sudenkuopalle animaatiomaailmasta nimen ”kauniisti varjostettu penni”. Nimi viittaa piirrosfilmin taustakuvissa oleviin yksityiskohtiin, vaikkapa pöydällä nököttävään kolikkoon, johon kukaan katsojista ei osaa kiinnittää mitään huomiota.

Animaatiofilmejä tuottavan Pixar-studion johtaja Ed Catmull käyttää kirjassaan Creativity, Inc. esimerkkinä Monsters, Inc. -elokuvan teon haasteita. Filmiin piti tuhansien muiden muassa saada pienen pieni kohtaus, jossa yksisilmäinen vihreä mörkö Mike tulee kaataneeksi pinon CD-levyjä.

Mikä muodostui ongelmaksi? Voitte ehkä arvata.

Animaatiostudion taiteilijat tekivät kuten me erikoistuneet sote-alan asiantuntijat: vaikka elokuvan ensi-ilta häämötti jo lähellä, alettiin hinkata ohikiitävän kohtauksen yksityiskohtia. Joku piirsi tarkat kannet jokaiseen pinon levykoteloon, joku tekstasi levyjen nimet aakkosjärjestykseen alhaalta ylös. Kun kaiken piti olla jo pulkassa, keksi joku asialle omistautunut taiteilija, että koteloillehan pitää piirrellä vielä varjostuksetkin.

Kaatuvat levyt vilahtavat filmissä parin hassun sekunnin ajan. Mutta aikaa niiden piirtämiseen tuli vilahtaneeksi varmaan kokonainen henkilötyövuosi – aivan turhaan.

Pakonomainen laatutyö
Catmullin mielestä jotain on luovalla alalla pahasti pielessä, kun laatutyö muuttuu pakonomaiseksi. Toisaalta hän johtajan roolissaan kirjoittaa kipuilleensa, miten asiassa voisi päästä eteenpäin. Viilaamisen kieltäminen ilman, että erikoisalan ammattilaiset eivät koe sitä arvosteluksi tai tulkitse sitä kehotukseksi tehdä huonoa jälkeä, on vaikeaa.

Pixarissa lillukanvarsikehittämistä alettiin ehkäistä kokoamalla ennalta prioriteettilistoja, joiden avulla taiteilijat hahmottavat itse, mihin kunkin rajalliset tunnit on mahdollista käyttää.

Ongelmana vaan oli, että listojen käyttö ei oikein sopinut boheemiin taiteilijaluonteeseen. Miten siis saada perille viesti, että nähkää laajemmin? Yksi keino on perinteinen puhuttelu.

Alikersantti Lehdon dilemma
Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lehto oli myöhästynyt tahallaan lomaltaan viikon ja joutui kapteeni Kaarnan puhutteluun. Näkökulmia avaavassa puheenvuorossaan Kaarna liittää Lehdon omaehtoisuuden vastatusten koko ryhmän edun kanssa.

Vanha kettu ei kyseenalaistanut Lehdon ”asiantuntijuutta” mielenlujuudessa ja taipumattomuudessa, päinvastoin hän korosti, että ”siitä lähteestä nousevat kaikki suuret teot”. Sen sijaan hän voimakkaasti kyseenalaisti omaehtoisen asiantuntijuuden jermumaisen mitättömän kohteen:

”Jos hukkaatte lujuuttanne tuollaiseen, pidän sitä naurettavana. Tähdätkää korkeammalle. Ei riitä, että selvitään hyvin kulloinkin esiintulevista yksityisasioista. Tarvitaan laajempi näkökenttä. Hankkikaa se.”

 

Lupa auttaa! -hanke järjestää kuntien monialaisten LAPE-ryhmien puheenjohtajille yhteisen kehittämispäivän 29.9.2017, jossa etsitään vähintään maakunnan kokoinen näkymä lapsiperhepalvelujen kehittämiseen. Tule mukaan!
https://www.lupaauttaa.fi/uutishuone/lape-ryhmien-puheenjohtajien-ja-yhteyshenkiloiden-tapaaminen-29-9/

Mikko Hulkkonen

Mikko Hulkkonen on perhepalvelujen johtaja, psykologi, työnohjaaja, psykoterapeutti, tuotekehittäjä, työyhteisösovittelija - ja Lupa auttaa! -hankkeen muutosagentti. Hulkkosella on pitkä kokemus asiakastyöstä, johtamisesta ja kehittämisestä sekä järjestökentällä että kunnan sosiaali- ja terveystoimessa. Viimeisimpänä hän on vienyt Raision kaupungin perhepalveluissa läpi nopean ja perinpohjaisen uudistuksen, joka keräsi valtakunnallista tunnustusta ja mm. Vuoden lastensuojeluteko -palkinnon. Hulkkonen on kirjoittanut suositun Sosiaalialan agentin käsikirjan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Haku

Arkisto