Kehittäjän ammattitaudissa on kyse siitä, että kehittäjä sairastuu irrationaaliseen ajatteluun. Nykyisessä työelämässä yhä suurempi joukko altistuu tälle salakavalalle taudille, sillä vähän joka välissä täytyisi kehittää jotain, vaikka ei itse yhtään tykkäisikään.
Suurimmassa riskissä ammattikehittäjät
Suurimmassa riskissä ovat ammattikehittäjät (siis projektipäälliköt, hankekoordinaattorit tai vastaavat). Kehittäjän ammattitaudin taustalla on ulkomaailman aiheuttama voimakas stressi.
Ottaessaan kehittämisen tosissaan, alkaa kehittäjä synnyttää sisällään stressiä niistä ulkomaailman odotuksista, että vuosikausia jatkuneisiin ja mutkistuneisiin tilanteisiin täytyisi kehitellä ykskaks täydellinen patenttiratkaisu. Pitkään jatkuessaan ja hoitamattomana tämä stressitila voi johtaa pahimmillaan kehittäjän sairastumiseen.
Ammattikehittäjä-syndrooma
Projektikoordinaatiotutkimuksen piireissä vakavalle sairaudelle on löydetty lopulta nimi: Ammattikehittäjä-syndrooma (AKS). Sen suurimpia ajatteluvääristymiä ovat mm. yltiöpäiset toiveet itsestä ihailun kohteena, kaikkitietävyyden kulissin ylläpito, laajeneva käsitys toisista ihmisistä pahoina, tylsinä ja laiskoina, krooninen huolehtiminen elämää suuremmista asioista sekä epärealistinen usko ulkopuolisen kehittämisviisauden olemassaoloon.
Uusi hoito-ohjelma
Tähän syndroomaan on nyt kehitetty Projektikoordinaation huippututkimusyksikön (PKHTY) ja Lupa auttaa! -hankkeen yhteistyönä hoito-ohjelma. Olennaista ohjelmassa on kehittäjän herättely takaisin maan pinnalle ja muistuttaminen siitä, miten asiat eivät oikeasti ole. Kysymys on siis uudelleen tajuamisesta, tarkemmin sanottuna tolkkuihin tulemisesta (To Make Sense Again -Process).
Hoito-ohjelma perustuu kognitiivisen käyttämisterapian pioneerin psykologi Albert Ellisin työhön. Ellis listasi aikoinaan keskeisimpiä ihmisen irrationaalisia uskomuksia, joista vapautuminen johtaa parempaan elämään. Uskomusten pohjalta on sairastuneen kehittäjänkin helppo askarrella maalaisjärkinen huoneentaulu, joka auttaa järjettömältä tuntuvan kehittämisrumban keskellä tätä palaamaan tolkkuihinsa.
6 tolkun askelta
Hoito-ohjelma voidaan siis käydä läpi täysin omatoimisesti eikä se täten rasita nykyistä palvelujärjestelmää. Muiden ammattikehittäjien vertaistuesta ei ole huomattu olevan hyötyä toipumiselle, sillä retkahtamisvaara tolkuttomaan kehittämiseen on tällöin suuri.
Hoito-ohjelman kuusi tolkkuihin tulemisen askelta ovat seuraavat:
1. Kaikkien ei tarvitse tykätä sinusta.
Vaikka olisi kovin kiva, että olisit joka paikassa suosittu, ei se niin mene. Jos olet rehellinen, itsekin olisit kyräilevällä kannalla, jos joutuisit kuuntelemaan ainaisia hankkeesi ajankohtaiskatsauksia ja tavoitelistojasi, samalla kun omat tekemättömät työt ruuhkautuvat. Sitä paitsi on parempi, että herätät vähän ärsyyntymistä. Tunnetun sloganin mukaanhan mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.
2. Ei kaikkea tarvitse osata ja tietää.
Jos et tiedä kaikkia vammaispalvelun erityisryhmien lainsäädännön sivupolkuja tai vaativimman erikoissairaanhoidon valmisteluvaiheessa olevia säännösesityksiä, et ole välttämättä sen huonompi sote-alan kehittäjä etkä ihminen. Kehittämisessä ja valmentamisessa on kyse valmennettavan kehityksestä, ei sinun. Ja auttaa voi usein ihan maalaisjärjelläkin. Besserwissereitä kamalampaa on ainoastaan sellaisia näyttelevät.
3. Kaikki ihmiset eivät tarkoita pahaa.
Vaikka muulta kyllä usein tuntuukin, tämä on fakta. Suurin osa pahoista sanoista ja teoista johtuu väärinkäsityksistä, hetken hairahduksista tai ihmismielen heikkoudesta. Ellei psykopaatteja lasketa, ihmiset yleensä haluavat hyvittää tekonsa, joten kontaktoi välistä vetäjä, asian unohtanut tai ilkeämielinen tyyppi pian tapahtuman jälkeen uudelleen. Olet silloin moraalisesti niskan päällä, ja voit saada haluamasi jutun läpi.
4. Ei asioiden tarvitse aina mennä kuten ajattelit.
Taivas ei tipu niskaan, vaikka muistitikkusi unohtui ja esityksesi Finlandia-talossa täytyy improvisoida nyt kokonaan lonkalta. Ei sitä kukaan muista kohta muutenkaan. Unohtiko esimiehesi taas viedä esittämäsi asian eteenpäin vai eikö webropol-kyselyysi taaskaan vastattu? Yllättikö se sinut? Suurin osa pettymyksistä on ennalta arvattavissa. Miksi siis taas turhaan pettyisit?
5. Huolista ei tarvitse olla koko ajan huolissaan.
Sote-maailma on riskejä täynnä. Sote-uudistuksen juonenkäänteitä ei välttämättä kannata tarkistaa juuri ennen nukkumaan menoa. Kyllä aurinko taas nousee, vaikka Suomessa vähän viilataan valinnanvapauslainsäädännön yksityiskohtia. Muualla käydään sotia ja nähdään nälkää, mutta älä nyt ala miettiä niitäkään liikaa. Vai haluatko käyttää aikasi varuillaan oloon ja vaarojen välttämiseen? Neandertalinihmiset elivät näin, eivätkä saaneet aikaan muuta kuin oman sukupuuttonsa.
6. Et tarvitse aina jota kuta itseäsi viisaampaa neuvomaan.
Olet ehkä aiemmin oppinut, että oma äiti, isä tai opettaja tietää asiat paremmin, mutta nyt aikuisena ja kehittäjävelhona voisit kyllä ruveta omaksi itseksesi. Uskalla ajatella omin päin ja tehdä ratkaisuja sen mukaan. Huonoista ratkaisuista joka tapauksessa opit enemmän, mikäli ne vaan ovat omiasi. Sitä paitsi ei kukaan kestä sellaista Kehittäjää, joka aina vain peesailee ja odottaa ohjeita ylhäältä. Löydä itsestäsi oma hullu puolesi, köyhän miehen joukoturkka, jonka ajatuksia samalla pelätään mutta ihaillaan. Siten ei tarvitse aina jännittää niin paljon mitä sanoo.
😊😀😁😂😃😄