Kenttäpostia

Hyvä kuntaväki, miten Teitillä siellä sujuu? Toivottavasti hyvin. Parhaimmat terveiseni ”täältä jostakin”, uudistuksen ytimestä. Tiedättehän toki, jotten voi valmistelupaikkaani paljastaa. Tilanne täällä soterintamalla on nyt vaan semmoisessa vaiheessa.

Hyvin olen suurin piirtein kuitenkin voinut. Kiitoksia vielä lähettämistänne someviesteistä, ne ovat olleet mukavia tuulahduksia normaalista asiakastyön vilskeestä tänne hallinnolliseen sotetilaan. Onhan ihmiselle hyväksi, jos pään täyttää muukin kuin pelkkä sote. Kirjepostia älkää turhaan lähettäkö, monia meistä uhkaa taustamateriaaliuupumus jo muutoinkin.

Miten siellä kuntapuolessa on sujunut? Onko rahat riittäneet vai joudutteko taas turvautumaan lisätalousarvioon? Minua vieläkin vähän harmittaa kun niin kiireellä tuli se lähtö tänne valmisteluvastuuseen, että monet työt siellä jäivät yks’ kaks’ Teitin vaivaksi. Mutta eihän sille mitään voinut kun uudistus kutsui ja oma intokin oli niin suuri.  

Tilinpäätöksen tekoon en sitten alkuvuodesta täältä ehtinytkään, niin kuin en nyt talousarviotalkoisiinkaan, vaikka kaikki apu siellä olisi varmaan ollut tarpeen. Jotkut ovat täällä viimeisimmän hyökkäyssuunnitelman siirryttyä arvuutelleet, että olemmeko jo seuraavalla talousarvioristeilyllä mukana budjetoimassa… Älkää kuitenkaan tästä millään lailla omalle väelle huudelko, ettei sitten pettymys ole vallan suuri, jos käykin niin, että päätämme edetä ja en ehtisikään.

Täällä meitin lohkolla on ollut viime ajat melko kiivasta valmistelua. Saamme koko ajan uusia tehtäväksi antoja (ja tällä meinaan, että tietty hyvä niin, sotea valmistelemaanhan tänne on tultu!). Niihin tulee olla valmis äkkiä vastaamaan. Ei käy sellainen, mikä ennen kehittämistoimissa, että vetoaa muihin kiireisiin, sillä täällähän työ on tätä valmistelua pelkästään. Mutta kyllä silti kiire vaan on kova, uskotteko! Päivittäin pitää kahlata läpi vaikeaselkoisten ja alati vaihtuvien lakiehdotussoiden ja koettaa pärjätä työpajojen kiivaissa ideamyrskyissä tai seminaarien diasarjatulessa.

Hyvin täällä kuitenkin pärjätään, vaikka uskallan lausua, että lähdimme tähän soteen takamatkalta. Yhden miehen valmistelurintama piti pintansa pitkään, ja siinä sotemuutosjohtajamme teki miehen työn. Mutta nyt kun olemme saaneet joukkueellisen väkeä tänne, ovat jopa hyvällä itsetunnolla varustetut uusimaalaiset (somepostaajien tietotoimiston mukaan kylläkin) kehuneet, että olemme mekin melkein maan kärkiporukkaa. Tämä ryhmä on ainakin valmisteluvastuussa aiemmin ollutta ja hyvää väkeä. Ja vaikka eri puolilta tulemmekin (osa meistä kehyskunnista, osa saariston karuista tuulista, osa isojen kaupunkien vilskeestä), yhteishenki ja valmistelumielialamme ovat muotoutuneet eri hyviksi. Joten kyllä voitte nukkua yönne rauhassa – tämä valmistelurintamalinja ainakin pitää!

Olette varmaan seuranneet, että isompi kuva sotetilasta on vähän epäselvä. Herroilta ja rouvilta valtionjohdossa olemme mekin koettaneet kysellä, että saisimmeko vahvempaa kansallista ohjausta (kuten ne lait) ja järjestäjälle hartiavoimaa toteuttaa tehtävänsä. Ja jotainhan sieltä on tullutkin, ei käy kiistäminen. Mutta… varsinkin IT-kalustoasiat ovat pieni murheenkryyni. Pienellä ja vanhalla kalustolla ja jäykillä tsaarinaikaisilla säännöksillä joudumme pärjäämään ja keksimään sitten itse kaikenlaisia viritelmiä ja vimpaimia. IT-komppanian päällikkömme (lempinimeltään muuten Apotin kauhu) onkin leikillisesti nimittänyt tätä kokeilukulttuuriksi: ”Meitä tässä kokeillaan, miten pärjäämme”, on hän vääräleukana laskenut leikkiä. Mutta ei se mitään, kehitämme sitten itse omat taskuun mahtuvat ratkaisumme. Myös asiakastiedusteluun ja palveluohjaukseen täytyy saada äkkiä uudistuksia, jotta ette Tekään siellä kotirintamalla joutuisi yhtä pahaa aavistamatta laajojen asiakashyökkäysten yllättämiksi kuin ennen.

Vastustajan propagandaosasto on jaksanut taas olla virkeänä. Aina silloin tällöin kuuluu vastapuolen asemista hiukan raskaita puheenvuoroja ja kriittisiä esiintuloja, joilla yrittävät tietty horjuttaa valmistelumoraaliamme. Niissä kerrotaan, kuinka hyvin asiat itse asiassa ovat jo nyt: ”Älkää turhaan valmistelko, ei tätä sotea tarvita!”, huutavat. Tai haukkuvat tehtyä valmistelua. Varsinkin Valinnanvapausaatteesta on satanut kaikenlaisia pilkkakirjeitä. Se on jännä, sillä kaikki asiasta jotain tietävät, tietävät myös kyllä, kuinka kankea on vanha tapa käydä sotea, meilläkin 27 eri tavalla. Ja sitten pelotellaan siitä, että tästä sotesta tulee niin kallis. Kuka on ajatellut, kuinka kalliiksi tulee tämä asemissa odottelu?

Heikkona hetkenä on joillekin (ei minulle, huoli pois!) saattanut tulla mieleen kysymys, mitä kaikki valmisteluvaiva hyödyttää, jos tässä ei soteen päästäkään. Tai toisaalta, ja erityisesti, mitä meillä on edessämme, jos varsinainen sote tulee? Olemmeko kyllin valmiita sen vastaanottamaan? Vaikea on näin pikkuvirkamiespohjalta päätellä varmuudella puoleen tai toiseen. Uskon kuitenkin vakaasti, että suurempi valtionjohdon viisaus on meidät tänne saattanut ja kaikella on viimeeksi hyvä tarkoituksensa. Ainakin sen voin luvata, että parhaamme olemme valmistelulinjassamme tehneet, saa tulla kuka vaan koettamaan. Hukkaanhan ei tämä valmistelu mene, sen tiedätte. Keksitään sitten jokin muu etenemistapa ellei tällä nykyisellä päästä läpitte… Täydellinen peräytyminen tässä vaiheessa tuntuisi luovuttamiselta.

Vaikka lopullinen läpimurto vielä antaa odottaa itseään, uskomme asiamme oikeutukseen on täällä vahva. Loppuvuosihan sitten näyttää, miten asiat lopulta etenevät. Toivomme kovin, että viisaus voittaisi ja pääsisimme sitä myöten oikeaan soteen käsiksi. Varsinkin nuoremmat ovat täällä malttamattomia, ja jotkut eritoten halukkaita etenemään jo nyt. Innokkaimpia saavat sotejohtajat sitoa jo vanhoihin tehtävänkuviinsa, etteivät lähtisi höntyilemään etuajassa. Meidän maakunnan sotejohto on päättänyt edetä viisaudella ja maltilla ja kunnioittaa vanhoja kuntarajoja sekä ylempää poliittista ohjausta niin kauan ennen kuin lopullinen käsky edetä käy, mikä viisautta onkin. Liian monta sotetoveria on aiemmin viereltä palanut loppuun tai väsynyt puhki valmisteluissa, jotka eivät sitten kuitenkaan ole mihinkään todelliseen johtaneet (jotkut Teitistä muistavat varmasti Paras-hankkeen kuntaretket tai historialliset Makropilotin taistelut).

Toivotaan, että tämä kaikki vaivannäkö ja sinnikäs odottelu vielä palkitaan. Jaksakaa vaan edelleen uskoa, niin kuin mekin täällä, että kyllä ne soten ’Vahvemmat Hartiat’ sitten joskus tuottavat myös Teitin työhön helpotusta. Tuon tärkeän tavoitteen varassa kestän huonon omatuntoni, kun Teitiä siellä arjen töissä ajattelen.

Minussa on sisimmässäni kaikesta huolimatta koko uudistuksen ajan säilynyt vahva usko, että tämä sote päättyy meille vielä onnellisesti.  Epäilemättä saamme valmistelun aikana kokea raskaita kärsimyksiä ja piinaavaa odottelua, mutta ne on osattava vain kestää nurkumatta ja aloitettava sen jälkeen uusi elämä, joka taas kohottaa palvelujärjestelmämme valoisampaan kukoistukseensa.

No, ei muuta kuin, voikaatte hyvin ja terveisiä naapuritoimialoille!

Terveisin, sotepoikanne ”täältä jostakin”.

P.S. Muistakaahan kastella se jukkapalmu siinä sähköpöydällä (kunnan viirin vieressä).