Esittelemme SoteLeaks-blogissamme varsinaissuomalaisia, jotka ovat jo sisäistäneet hankkeemme Lupa auttaa! -asenteen: lupa auttamiseen on, sitä ei tarvitse keneltäkään pyydellä!
Kuka olet?
Minna Salakari, Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen NIKO – terveydenedistäminen nuorten arjessa -projektin projektipäällikkö, terveydenedistämisen asiantuntija ja opettaja sekä Turun yliopiston tohtorikoulutettava.
Missä työskentelen? Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen maaliskuussa 2017 käynnistyneessä NIKO-projektissa. Projektin päätarkoituksena on terveydenedistäminen ja syövän ennaltaehkäisy, nikotiinituotteet työn tärkeimpänä kärkenä. Toimintamme ulottuu koko Varsinais-Suomen alueelle. Työskentelen lisäksi opettajana pääsykoevalmennuksessa ja yliopistolla sekä asiantuntijana erilaisissa terveydenedistämiseen liittyvissä hankkeissa ja työtehtävissä.
Mottosi?
”Elämä on lyhyt. Riko rutiineja, anna anteeksi nopeasti, rakasta tosissasi, naura ilman kontrollia, äläkä kadu mitään mikä sai sinut hymyilemään.”
Harrastuksesi?
Harrastan liikuntaa monipuolisesti, rakastan kirjoittamista ja piirtämistä!
Yhteystiedot
Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?
Olen aina ollut mieleltäni nuori, jopa omalla tavallani vähän villi lapsi. Innostun, kiinnostun ja motivoidun herkästi. Olen luonnostani utelias, nauran usein ja kuuluvasti, ja olen aina ”messissä” tai valmiina auttamaan, kun siihen on tarve. Aikuis-Minna toteaisi liikuskelevansa kaikki aistit avoinna ja tuntosarvet pystyssä. Lisäksi voisin kuvailla itseäni kolmen ässän naiseksi: seikkailija, suunnittelija ja saavuttaja. Kunnianhimo, projektityön taito ja vilpitön kiinnostus terveydenedistämistoiminnan kehittämiseen ja nuorten kanssa toimimiseen saivat minut tammikuussa 2017 hakemaan työtä NIKO-projektissa. Jo hakiessani työtehtävään tiesin saavani mahdollisuuden tehdä työtä, jolla on merkitystä.
Kun kuvailen työtäni, aloitan usein kertomalla, että NIKO on yksi neljästä lempilapsestani – minulla oli jo Viljami, Elias ja Anna, sitten sain vielä NIKOn. Eräänä kuulaana varhaiskevään aamuna olinkin yhtäkkiä neljän lapsen ympäröimä! NIKOsta on tullut rakas, ja tämä ohjaa työtäni projektipäällikkönä. Ajattelen, että oma kokemukseni nuorten lähiaikuisena, äitinä ja opettajana, muodostaa osan voimavaroistani kohdatessani työssäni nuoria ja heidän lähiaikuisiaan.
Perheeltäni olen joskus puolileikilläni kysynyt, voiko olla mahtavampaa kuin työ, joka tuntuu harrastukselta?
Pidän itseäni monipuolisena ja systemaattisena asiantuntijana sekä helposti lähestyttävänä, sanavalmiina jokapaikanhöylänä. Siten projektityön itsenäinen, suunnitelmallinen ja toiminnallinen – ajoittain hektinenkin – luonne sopii minulle. Kaikkein parasta ja kiehtovinta on, ettei koskaan tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan. Vaikka sen olisi suunnitellut kuinka tarkoin. Työ nuorten parissa pitää elinvoimaisena, ja se, kun nuoret jäävät juttelemaan, on parasta, mitä tiedän. He kysyvät, koska tulen taas?
Miten lapsi- ja perhepalvelujen ja oman työsi kehittäminen näkyvät työssäsi?
Olen mukana monessa ja luonut vuosien varrella laajan yhteistyöverkoston. Yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa muodostamme tukimuodon, joka on lähellä nuoria, perheitä, kouluja ja harrasteryhmiä. Liki sitä arkea, jota nuoret elävät.
Nuorten toiminnan kehittämistyö on osa alueellisia ja kansallisia päätöksiä ja asetuksia – terveyden edistäminen perustuu kansanterveyslakiin ja siten kansanterveystyöhön. Suuri osa tehdystä valtakunnallisesta selvitystyöstä korostaa oikea-aikaisen ennalta ehkäisevän toiminnan merkitystä. Näissä edellytetään lasten, nuorten ja perheiden ongelmien ennalta ehkäisyn painopisteen siirtämistä mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen sosiaali- ja terveyspalveluita kehitettäessä. Terveydenedistäminen ja päihdekasvatus ovat osa syrjäytymisen ehkäisytyötä, jonka tulee tapahtua monella eri tasolla, alkaen yksilön ja perheen tukemisesta ja päätyen nuoria osallistavien rakenteiden luomiseen.
Terveyttä ei voida edistää yksinomaan terveydenhuollon keinoin, vaan siihen tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita. NIKOlla kolmannen sektorin toimijana on tärkeä rooli nuorten hyvinvoinnin edistämisessä, jossa kohderyhmällä on mahdollisuus osallistua kehittämistoimintaan. Tätä työtä ei voi tehdä yksin toimistolla, vaan aidosti jalkautumalla nuorten maailmaan. Kulkemalla yhtä matkaa, rinnakkain. Nuorten osallistaminen toimintaan tuottaa uudenlaisia, helposti eri yhteisöihin integroitavia toimitapoja, sellaista pääomaa, jota terveydenhuollon julkinen sektori ei yksin kykene takaamaan. Järjestöjen kanssa tehtävällä yhteistyöllä terveydenedistämistyön suunnittelussa ja toteutuksessa on mahdollista saada toimintaa lähemmäs kohderyhmiä.
Tavoitteenamme NIKOssa on toimia nuorten ja heidän lähiaikuistensa hyväksi konkreettisesti ja osallistavasti samalla muiden alueellisten toimijoiden kanssa verkostoituen – monialaisella yhteistyöllä ja asiantuntijuutta jakamalla pääsemme parhaisiin mahdollisiin tuloksiin!
Minun tehtäväni on luoda kiinnostavaa, nykyaikaista ja tutkittuun tietoon perustuvaa toimintaa sinne, missä sille on suurin tarve. Tämä edellyttää aistit avoinna ihmettelyä, tutkimustyötä sekä hirmuisen määrän pieniä, tärkeitä ideoita, luovuutta. Jokaisesta projektikohtaamisesta opin jotain uutta, saan tietoa toiminnan tarpeista ja palautetta käytetyistä menetelmistä. Näistä kohtaamisista syntyy koko toiminnan perusta!
Mainitse 3 asiaa, joita kehittäisit lapsi- ja perhepalveluissa?
- Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana nostan esiin kohtaamiset nuorten ja heidän lähiyhteisöjensä kanssa. Nuoret pitää saada mukaan aktiiviseen, terveyttä edistävään ja syrjäytymistä ennalta ehkäisevään toimintaan. Nuoria pitää kohdata nuorten ympäristöissä ja mennä niin lähelle, että heidät voi kuulla. Olla läsnä, havainnoida ja tarjota mahdollisuuksia turvalliseen aikuiskontaktiin. Tähän järjestösektori tarjoaa monipuolisesti osaamistaan ja toimintojaan. Toimijan tulee olla oikeasti kiinnostunut nuorten asioista, ja heillä tulee olla vilpitön (suunnaton!) halu auttaa. Halu auttaa sydämestään. Esitän itselleni viikoittain seuraavat kysymykset kohtaamisiin liittyen: Mitä on se osaaminen, jota tähän työhön tarvitaan? Miten toimintaa voidaan kehittää? Entä miten tavoitetaan ne nuoret, jotka ovat eniten vaarassa syrjäytyä, jotka eniten tarvitsisivat aidosti kiinnostunutta aikuista?
- Tavoitettavuus – missä minua tarvitaan ja keitä varten olen? Toisena ja ihan valtavan tärkeänä, ykköskohtaankin liittyvänä, kehotan eri toimijoita miettimään, olemmeko me oikeasti tavoitettavissa. Tavoitettavissa kohderyhmälle ja tavoitettavissa rinnakkaistoimijoille, vertaisillemme, verkostoillemme? Miten teemme itsemme sekä näkyväksi että helposti saataviksi? Miten markkinoimme omaa toimintaamme? Itse vastaan viimeiseen kysymykseen: Parasta mainosta on se työ, jota teet. Kun teet sen sydämellä, aidosti uteliaana ja vastaanottavaisena, et voi välttyä siltä, että sinut kyllä muistetaan. Se, missä sinua tarvitaan ja mikä on päätoimialueesi ja -kohderyhmäsi, määrittelee ennen varsinaista jalkautumista tapahtuva kartoitus- ja tutkimustyö. Sille kannattaa varata riittävästi aikaa. Nuorten parissa tapahtuvassa työssä muistutan itseäni usein, että emme toimi vain nuorten keskuudessa, emmekä vain nikotiinituotteisiin liittyen. Toimimme paljon laajemman kokonaisuuden ympärillä, ja meidän tulee keskittyä nuorista puhuttaessa koko siihen yhteisöön, joka nuorta ympäröi.
- Ideat. Innovatiivisuus. Pienikin idea voi kantaa pitkälle, eikä yksikään kysymys ole turha tai tyhmä. Palveluja suunniteltaessa luovuus ja innovatiivisuus luovat perustan koko toiminnalle. Sen lisäksi pitäisi muistaa kysyä nuorten ideoita, laajentaa tätä perheisiin, kouluyhteisöihin, harrastejoukkueisiin. Joskus aluksi ihan hulluimmalta kuulostanut idea nousee johtotähdeksi, jonka avulla voidaan saavuttaa merkittäviäkin tuloksia. Tässäkin pätee sama, jonka jo mainitsin: ennalta ehkäisevää työtä ei voi tehdä toimistolta käsin tietokoneella, vaan on jalkauduttava kohderyhmän pariin. Olla myös rohkea ja luottaa itseensä ja ideoihinsa. Mennä ”hiukan takki auki tuulta päin”, kuitenkin hallitusti ja asiantuntevasti, kuten opiskelijoitani usein ohjaan. Pienistä ideoista voi syntyä suuria ihmeitä.
