Nina Kauppisella on lupa auttaa: asiakas on oman elämänsä asiantuntija

Kuka olet?

Olen Nina Kauppinen, turkulainen perheneuvoja, perhepsykoterapeutti ja lapsi- ja nuorisososiaalityön erikoissosiaalityöntekijä. Olen myös kahden nuoren äiti ja psykologimieheni vaimo.

Missä työskentelet?

Työskentelen perheneuvojana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Perheasiain neuvottelukeskuksessa sekä yksityisenä perhepsykoterapeuttina Medishare Oy:n kautta. Perheneuvonta on erittäin suosittu kirkon ilmaispalvelu, asiakkaita on jonoksi asti. Asiakkaitamme ovat parit ja yksilöt erilaisissa parisuhteeseen ja eroon liittyvissä kriiseissä.

Tämän vuoden alusta alkaen työnkuvaani on kuulunut Parisuhdeneuvolan perheneuvojana toimiminen vauva.fi -nettialustalla. Parisuhdeneuvolassa (https://www.vauva.fi/teema/parisuhdeneuvola) ihmiset voivat kysyä minulta ja kahdelta kollegaltani heitä askarruttavia kysymyksiä. Toinen uusi some-työtehtäväni on bloggaajana toimiminen Rakkauden ammattilaiset -blogiyhteisössä 12 kollegan kanssa. Parisuhdeneuvolan (sisältää myös blogiyhteisön) suosio on ylittänyt kaikki odotukset, sivuja on luettu kahdessa kuukaudessa yli 200 000 kertaa.

Noin vuosi sitten toteutin monivuotisen haaveeni toimia yksityisesti pariterapian ja erotyöskentelyn parissa ilta-aikoina. On ollut mielenkiintoista toimia myös tässä uudessa roolissa terveydenhuollon toimijana.

Mottosi?

On vaikea sanoa vain yhtä. Tässä on muutama ammatillisesti tärkeä lause:

  • Asiakas on oman elämänsä asiantuntija.
  • Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, asioita voi aina tarkastella monesta näkökulmasta.
  • Parisuhdeasioissa paras työkalu on dialogi, toista aidosti kuunteleva, myötäelävä ja arvostava tapa keskustella.
  • Ammattiauttaja ei ole koskaan valmis ja kaiken osaava, aina voi oppia uutta.

Harrastuksesi?

Olen intohimoinen liikkuja, lukija ja musiikin kuuntelija. Käyn erilaisissa jumpissa, joissa haluan hengästyä ja hikoilla. Liikun myös vuodenaikojen tarjonnan mukaan, kesäisin uin meressä ja kuljen metsässä, talvisin hiihdän ja luistelen. Olen lukenut paljon pienestä asti. Parhaimmillaan ahmin pari romaania viikossa, erityisesti rakastan historiallisia romaaneja ja psykologisia trillerejä. Musiikkimakuni on laaja, mutta eniten sytyn melodisesta rockista. Olen Spotifyn suurkuluttaja ja kohtuullisen ahkera keikoilla ja festareilla kävijä.

Viihdyn myös kirpputoreilla ja sarjojen ja leffojen parissa. Kuulun perheneuvojien Suhdekino-elokuvakerhoon, jossa katsomme ja analysoimme rakkauselokuvia. Toinen ammatillinen harrastukseni on Varsinais-Suomen perheterapia-yhdistyksen sihteerinä toimiminen. Yhdistyksemme on aktiivinen virkistyksen ja koulutuksen järjestäjä.

Yhteystiedot

nina.kauppinen@evl.fi , nina.kauppinen@medishare.fi

Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?

Päädyin nykyiseen työhöni perheneuvojaksi lähes sattumalta ystäväni huomattua työpaikkailmoituksen Turun sanomista. Olin tyytyväinen silloiseen uuteen työpaikkaani Nuorisoaseman sosiaaliterapeuttina ja ajattelin, etten pääse monien haluamaan tehtävään, mutta päätin kokeilla. Ilokseni minut valittiin perheneuvojan virkaan helmikuussa 2012. Työnkuvani on minulle ihanteellinen, saan tehdä kiinnostavaa terapeuttista työtä motivoituneiden asiakkaiden kanssa. Fokus työssä on asiakkaiden tapaamisessa, ei työn dokumentoinnissa.

Kiinnostus pariterapiaan heräsi lastensuojelun työvuosinani opiskellessani perheterapeutiksi vuosina 2004–2007. Työnkuvaani lastensuojelun sosiaalityöntekijänä kuuluivat myös huoltoriitoihin liittyvät olosuhdeselvitykset ja perheasiain sovittelu, joista olen aina ollut erityisen kiinnostunut. Vuonna 2010 jäin opintovapaalle tekemään lisensiaatintyötäni eronjälkeisestä selviytymisestä ja onnistuneesta yhteistyöstä lapsen näkökulmasta. Halusin valita positiivisen näkökulman eroasioihin vastapainoksi työssä kohtaamilleni erojen kielteisille vaikutuksille.

On ollut mielenkiintoista toimia kuntaorganisaation ulkopuolella kirkon palkkalistoilla. Perheneuvonnan suuren, noin 150 työntekijän yhteisön, ilmapiiri on lämmin ja olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Kirkon ulkopuolelta tuomani työkokemus on nähty hyvänä. Jotkut kirkon sisällä ajattelevat, että perheneuvonnan tulisi olla ”yhteiskunnan” työtä. Minun on vaikea ymmärtää tätä. Perheneuvonta on vanha ja vakiintunut palvelumuoto, joka on syntynyt vuonna 1944 avuksi sodan jälkeiseen eroaaltoon. Palvelu on kirkon arvostetuimpia ja kysytyimpiä työmuotoja, meille ovat tarvetulleita kaikki perheet iästä, uskonnosta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Perheneuvonta on ainoa palvelu, josta lapsettomat parit tai ne parit, joiden lapset ovat jo aikuisia, voivat saada pariterapiaa maksutta. Se, että ihmisiä vihitään kirkon toimesta, mutta ei autettaisi parisuhteen vaikeuksissa, on kovin kummallinen ajatus. Toivottavasti ajatus ei saa koskaan laajaa kannatusta ja pystymme tarjoamaan palveluita jatkossakin maksutta.

Miten lapsi- ja perhepalvelujen ja oman työsi kehittäminen näkyvät työssäsi?

Perheneuvonnan piirissä työskentelee ammattitaitoisia ja korkealle koulutettuja perheneuvojia. Olemme kohtaamisen ammattilaisia, lähes jokaisella perheneuvojalla on psykoterapiapätevyys. Perheneuvonnan rooli osana laajempaa palveluverkkoa vaihtelee kunnittain. Pienissä keskuksissa työnkuva voi olla hyvin laaja ja isoissa keskitytään nimenomaan parisuhteisiin liittyviin palveluihin. Osa perheasiain neuvottelukeskuksista saa tukea kaupungilta ja osan toimintaa rahoitetaan vain seurakuntien toimesta kuten meillä Turussa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän perheneuvonta on mukana erilaisissa yhteistyöryhmissä kehittämässä esimerkiksi eropalveluja. Kaksi perheneuvojaa on mukana asiantuntija-avusteisessa sovittelussa käräjäoikeudessa.

Minun työssäni kehityksen uudet tuulet näkyvät Parisuhdeneuvolan some-työssä, josta kerroin aiemmin. Parisuhdeneuvolan ja rakkauden ammattilaisten kautta tavoitamme paljon ihmisiä ja teemme tunnetuksi perheneuvonnan työnkuvaamme ja asiantuntemustamme.

Asiakkaiden kanssa tehtävässä työssä olen kiinnostunut kaikesta eroauttamiseen liittyvästä. Myös lasten tapaamisten ja perhetapaamisten lisääminen on ollut koko ajan tavoitteeni. Pariterapiassa autamme perhettä pääsääntöisesti tapaamalla vanhempia. Kun riitoja on vähemmän ja tilanne rauhoittuu, se on luonnollisesti helpottavaa myös lapselle. Jos huolestun pariskunnan lasten voinnista, tarjoan vanhemmille myös lasten tapaamisia tai perhetapaamisia. Vanhempien kynnys lasten tapaamiseen on usein korkea. Joskus ehdotus tapaamiseen tulee nuorelta, myös jo täysikäisiltä. Lasten tapaaminen on aina avartavaa ja palkitsevaa!

Omaa terapeuttista osaamistani kehitän kouluttautumalla. Viimeiset kaksi vuotta olen intoillut tunnekeskeisestä pariterapiasta. Perheterapia-koulutukseni viitekehys on voimavarakeskeinen, tarkemmin dialoginen ja narratiivinen. Löydän näistä suuntauksista yhteistä, mutta niissä on myös eroja. Tällä hetkellä olen hyvin vakuuttunut siitä, että sukeltamalla parien kanssa syvälle pinnan alla oleviin tunteisiin kadonnut tunneyhteys löytyy ja saamme pysyvän muutoksen parisuhteessa.

Mainitse 3 asiaa, joita kehittäisit lapsi- ja perhepalveluissa?

  1. Olen yhden luukun palvelujen fani. On vaikea löytää mieltä siinä, että yksi perhe joutuu asioimaan monen eri tahon kanssa ongelmissaan, jos ne voidaan hoitaa keskitetysti. Esimerkiksi perhe, jossa äiti asioi psykiatrian poliklinikalla masennuksensa vuoksi, isä A-klinikalla peliongelman vuoksi ja yhdessä he käyvät pariterapiassa kirkon perheneuvonnassa. Jos lapset alkavat oirehtia koulussa, perhe ohjataan lastensuojelusta perheneuvolaan. Luonnollisesti perhe väsyy jo pelkästä auttajaviidakon koordinoinnista. Pariterapia voitaisiin hoitaa yksilöhoitopaikoissa, jos työntekijöillä olisi siihen lupa, resurssit ja rohkeus. Myös lapsia voitaisiin tavata nykyistä rohkeammin monessa paikoissa sekä verkostoyhteistyötä tiivistää. Näistä on puhuttu pitkään, mutta puutteita on yhä.
  2. Työntekijöiden jaksamisesta on pidettävä huolta! Työmäärän on oltava hallittavissa oleva, työnohjausta ja koulutusta on oltava riittävästi ja palkkauksen oltava motivoiva. Tekemättömistä töistä stressaantunut, ylityöllistetty ja pahimmillaan loppuun palanut työntekijä esimerkiksi lastensuojelussa ei ole parhaaksi avuksi kenellekään. Systeemisen työotteen tuominen lastensuojeluun ei pelasta, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Palvelun taso ei saa riippua asuinkunnan taloudellisista resursseista, kaikille on tarjottava laadukkaita lapsi- ja perhepalveluja.
  3. Lapsen näkökulman keskeisyyttä ei voi tuoda tarpeeksi esiin! Usein lapsikeskeisyys on jää sanahelinäksi. Lapset on huomioitava kaikissa lapsi- ja perhepalveluissa ja heille on tarjottava tukea kaikissa kriiseissä kuten avo- ja avioeroissa ja vanhemman vakavasti sairastuessa. Vaikka erot ovat tavallisia, ero on aina kriisi sen kokeneille. Vanhempien ollessa tunnemylläkän keskellä, lapsi voi jäädä kovin yksin tunteineen ja vajavaisine tietoineen siitä, mitä tulee tapahtumaan. Työntekijän on hyvä ajatella asioita juuri tämän lapsen näkökulmasta ja riitaisissa eroissa olla aina lapsen puolella.

Minulla on lupa auttaa

Tiedätkö sinä Lupa auttaa! -henkisen ihmisen, joka on ottanut vallan ja vastuun oman työnsä kehittämisestä? Soita tai laita hänelle heti viesti, kerro arvostuksestasi ja kannusta jatkamaan. Jos haluat paljastaa henkilön muillekin, ilmianna hänet (mieluiten perusteluineen) blogin kommenttikentässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Haku

Arkisto