Pilalle varusteltu

Mitä sote-uudistuksen pitäisi oppia vuosimallin 1964 Ford Mustangista? Pohjaan analyysini erään keski-ikäisen kokemusasiantuntijan havaintoihin (n=1).

Houston, we have a problem!

Kävin vastikään koeajamassa uutta autoa, koska sain sillä tavalla hankittua itselleni taskulampun ja hienon pipon viileäksi loppukevääksi. Palkinnot eivät olleet ollenkaan ylimitoitettuja, sillä koeajo osoittautui julman vaativaksi suoritukseksi.

Koko auton kojelauta oli niin täynnä erilaisia kosketusnäytöllisiä toimintoja, että syntyi vaikutelma kuulennolle lähdöstä. Radioon tai ilmastointiin ei tullut mieleenikään kajota. Mikäli olisin joutunut säätämään jotain asiaa ajon aikana, olisin ollut selkeä turvallisuusriski.

Kotona jouduimme äskettäin uusimaan pesukoneemme. Sama trauma tuli vastaan kuin koeajolla. Vanhalla pesukoneella olin oppinut jotenkuten selviämään pyykinpesusta yhden ainoan ohjelman avulla, mutta nyt en enää edes yläasteen valinnaisella ATK-osaamisella pärjännyt. Harmikseni pesuhommat ovatkin nyt jääneet nokkelampien perheenjäsenten vastuulle.

Vaarallisen paljon kehitetty

Koska luulen olevani liki normaaliälyinen, en suostunut ottamaan asioista itseeni vaan lähdin etsimään syytä ongelmiini muualta. Auto-lehti olikin ilokseni samoilla linjoilla. Se uutisoi taannoin (28.4.2015), että ”Nykyajan autoissa on vaarallisen paljon turhia ominaisuuksia”.

Jutussa entinen General Motorsin suunnittelija David Lyon oli sitä mieltä, että nykyajan autoihin asennetaan liikaa erilaisia toimintoja, joita autoilijat eivät tarvitse eivätkä koskaan käytä. Päinvastoin, ne saattavat häiritä kuljettajan keskittymistä.

Mutta tämähän tuli jo todettua. Miten sote kaikkeen liittyy?

Chatit lisääntyvät kuin citykanit

Olemme uudistamassa nyt paitsi soten hallintoa, myös ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveyssektorin palveluja. Luulen, että iso osa jopa meistä soten kehittämisväestä on viimein saatu uskomaan se fakta, että digitalisaatio tulee muuttamaan kaiken – niin kuin tuleekin.

Nyt vaan näyttää vähän siltä, että kun olemme nyt pahimmasta muutoshalvauksesta selvinneet, saamme pölhöyskohtauksen, innostumme ja alamme kehittää sähköisiä palveluja oikein todenteolla, pää sauhuten.

Nykyisten 1970-luvulta perittyjen palvelukäytäntöjen päälle alamme kehitellä kaikenmaailman uusia digitaalisia, sähköisiä, teknologisia härpäkkeitä ja vimpaimia. Erilaiset sähköiset palvelualustat, sovellukset, appit ja chatit tuntuvat lisääntyvän kuin citykanit. Vaarana tässä on paitsi se, että tehdään liian paljon ja monenlaista yhteensopimatonta, myös liian hienoa. Trendikäs digikehittämisparadigma syrjäyttää vanhan kunnon maalaisjärjen.

General Motorsin suunnittelija David Lyon väittääkin, että tänä päivänä kaikki palvelut pyrkivät näyttämään samannäköisiltä kuin Applen iPhone, ja tämä on hänen mukaansa lopulta huono tie. Erityisesti käyttäjäkokemuksen kannalta.

Tami tule apuun!

Vaikkei maalaisjärjellä muuta enää tekisikään, kannattaisi se nyt kaivaa pölyttyneiden hankesalkkujen kätköistä digityöpajapöydän ääreen. Samoin tulisi kutsua Juhani ”Tami” Tamminen kertomaan, miten tehdään KISS-periaatteen mukaista kehittämistä. Eli miten asiat pidetään tyhmän yksinkertaisena. Tai vain yksinkertaisena.

Maalaisjärjen tai Tamin pitäisi sanoa autojen, pesukoneiden ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäjille, että ”Hei veljet ja siskot! Sen sijaan, että yritätte kopioida älypuhelimien hienouksia ja vimpaimia joka asiaan, teidän tulisi katsoa kunniakkaaseen historiaan ja oikeaan elämään ja oppia sieltä, miten hommat hoidettiin ennen kunnolla.”

Peruuttamalla eteenpäin

Panasonicin maajohtaja David Taylor näytti em. Autolehden lehtijutussa kuvaa vuoden 1964 Ford Mustangista: radiossa kaksi säätönuppia ja yksi nappi, ovissa yksi nappi per yksi ovi. Ei valtavaa konsolia, jossa on miljoona erilaista kosketusnäytöllistä nupikkaa ja namiskuukkelia.

”Nykyajan laitteissa on liikaa toimintoja”, Taylor linjasi. Hän tiivistikin käyttöliittymien ja palvelujen tavoitteet kolmeen sanaan: helppo, nopea ja intuitiivinen.

Helppo, nopea ja intuitiivinen

Näistä syistä olisi tärkeää, että kehittäjät sotessakin eivät tavoittelisi vain sitä, mitä ominaisuuksia seuraavaksi voisi vanhan päälle lisätä, vaan myös – ja ennen kaikkea – sitä, mitä ominaisuuksia ja toimintoja tulisi karsia, jotta kokonaisuudesta tulisi asiakkaalle mahdollisimman helppo, nopea ja intuitiivinen.

Sillä luulen, että suurin osa meistä yläasteella ATK:n valinnaiseksi aineeksi valinneista digiajan keskinkertaisuuksista ei oikeasti halua liian hienoja palveluja. Emme vain kehtaa sanoa sitä ääneen.

Tilaa kuntaasi Lupaa auttaa! -hankkeen kautta Pyydä apua -nappi https://www.lupaauttaa.fi/palvelut/. Sitä kautta kansalaisten ei tarvitse tuntea itseään tyhmäksi vaan he voivat kysyä apua ongelmiinsa miettimättä, ovatkohan nyt oikeassa paikassa.

Mikko Hulkkonen

Mikko Hulkkonen on perhepalvelujen johtaja, psykologi, työnohjaaja, psykoterapeutti, tuotekehittäjä, työyhteisösovittelija - ja Lupa auttaa! -hankkeen muutosagentti. Hulkkosella on pitkä kokemus asiakastyöstä, johtamisesta ja kehittämisestä sekä järjestökentällä että kunnan sosiaali- ja terveystoimessa. Viimeisimpänä hän on vienyt Raision kaupungin perhepalveluissa läpi nopean ja perinpohjaisen uudistuksen, joka keräsi valtakunnallista tunnustusta ja mm. Vuoden lastensuojeluteko -palkinnon. Hulkkonen on kirjoittanut suositun Sosiaalialan agentin käsikirjan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Haku

Arkisto