Turha olla liian hienopieru ja myöntää vaan totuus. Emme ole muuttuneet mihinkään niistä ajoista, kun asuimme luolissa, metsästimme mammutteja ja tappelimme siitä, kuka saa saalista suurimman palan.
Tämä ruma piirre ihmisessä pahenee muutosten ja uudistusten aikaan, mutta ei hätää. Jos ryhdymme kadehtimaan toisiamme ruotsalaiseen tapaan, homma on hallinnassa.
Jutun lopussa on lisäksi tarjolla neljä halpaa ja mautonta vinkkiä kateuden kanssa elämiseen.
Kaverille kans?
Suurin syy pahaan mieleen hienoissa ja innovatiivisissa asiantuntijatyöyhteisöissäkin edelleen löytyy vuosituhansia vanhasta ilmiöstä – siitä, että kaveri saa enemmän.
Tätä totuutta on hankala peittää reippaiden sauvakävelyiden, kartanossa pidettyjen kehittämispäivien, tohtoritutkintojen tai omalta kehulta haisevien somemyrskyjen alle. Varsinkin kun jotain muuttuu – valtaa, asemia, tietoa tai rahaa jaetaan uudelleen – käy aina niin, että joku saa enemmän kuin toinen, ja jotakuta harmittaa.
Voit faktatarkistaa asian miettimällä, miltä tuntuu, kun kuulet tyhmemmän kollegasi saaneen vastuullisemman tehtävän tai paremman palkan samasta työstä kuin sinä.
Aisopoksen työpsykologiaa
Heräsin tähän ihmisolennon arkaaisen logiikan olemassaoloon lukiessani aikoinani lapsilleni iltaisin Aisopoksen satuja. Eräässä sadussa juoni meni näin:
Kuninkaalla oli kaksi poikaa, joiden kesken hän ei millään keksinyt, miten jakaisi mittaamattoman perintönsä. Hän ennakoi, että tekisi niin tai näin, verinen riita puhkeaisi. Lopulta pähkäiltyään hän kertoi päätöksensä jo etukäteen pojilleen.
Nuoremmalle pojalleen kuningas sanoi: ”Saat kaiken, minkä haluat. Tee toivomistasi asioista lista.” Poika meni juosten ja palasi takaisin huima lista kaikista rikkauksista, mitä kuvitella saattaa.
Tällöin kuningas kuitenkin asetti vielä lisäehdon: ”Kaiken, minkä saat, tulee vanhempi veljesi saamaan kaksinkertaisena.”
Nyt nuoremman pojan ilme muuttui, hän repi listansa ja meni miettimään tilanteen saamaa käännettä. Palattuaan uudessa listassa olikin vain yksi toive: ”Haluan, että toinen silmäni puhkaistaan.”
Luulin, että tarinan opetus saisi keskenään nahistelevani mukulani miettimään sivistyneesti keskinäistä sisarkateuttaan, mutta mitä vielä.
Vaikka eivät ehkä olisi aivan syyllistyneet Aisopoksen aikaiseen väkivaltaan, ymmärsivät lapseni sadun kateellisen veljen mielenliikkeet täysin: ”No en tietenkään ottais mitään, jos toi toinen sais kaks kertaa enemmän!”
Karvattoman ihmisapinan tunteet
Vaikka me aikuiset asiantuntijat yritämme näyttää suht’ fiksuilta koko pitkän työviikon, olemme mieleltämme yhä edelleen karvattomia ihmisapinoita. Syvällä sisimmässämme asuu edelleen laumassa elävä otus, jolle oleellista ei ole absoluuttinen oman hyvän määrä, vaan oma suhteellinen asema laumassa.
Karvaton ihmisapina siis sanoo meille sote-uudistuksenkin edetessä, että vaikka asiat paranisivat omalta tai kuntapahasemme osalta huimasti, tärkeämpää on kuitenkin se, ettei jollakulla toisella tai naapurikunnalla parane yhtään enemmän.
Kyse on siis kateudesta. Tunteesta herranjumala.
Tunnetta peliin
Maailma ei siis ole vielä täysin rationaalinen paikka. Mitä kateuden tunteelle tulisi tehdä? Vai voiko tunteilleen ylipäänsä mitään?
Ellei ole täysin radikalisoitunut romantiikan ajan aktiivi tai tunnustuksellinen tunneihminen, kyllä voi. Vaikka länsimainen populaarikulttuuri laulunsanoineen ja elokuvanarratiiveineen toista väittääkin, tunteita voi hallita. Ja työelämässähän niitä pitää hallita.
Yksi kätevä keino tunteiden hallitsemiseen on määritellä ne uudelleen. Kansankodissa kasvaneet naapurimme ovat tässä hakoja.
Pahasta katseesta kansankodin rakentavaan kadehtimiseen
Suomessa kateus vie kalatkin järvestä. Englannin kielessä kateutta merkitsevä sana ”envy” tulee latinankielen sanasta ”invidia”, joka tarkoittaa pahansuopaa katsetta. Ja katsehan voi tappaa.
Ruotsin kielessä sen sijaan on sanat sekä hyvälle ja pahalle kateudelle. Molempien kantasana on ”unna”, suomeksi suoda.
”Missunna” tarkoittaa kateutta, kun ihminen uskoo, ettei hän voi saada kadehtimaansa asiaa itselleen ja pyrkii vapautumaan piinaavasta tunteesta mitätöimällä, häpäisemällä ja pyrkimällä tuhoamaan kateuden kohteen.
”Avundas” sen sijaan tarkoittaa ruotsissa hyvää kadehtimisen muotoa, joka saa ihmisen ponnistelemaan saadakseen itselleen samoja asioita, joita muillakin on. Hän suo toisille hyvän, mutta toivoo samaa itselleen. Tämä on kehitystä eteenpäin vievää rakentavaa voimaa.
Eikö ole helppoa? Käytät siis vain tuota kateuden viimeistä muotoa.
Mitä vielä?
Jotta kateuden ruotsintamisesta olisi oikeasti jotain hyötyä, täytyy myös toimia oikeansuuntaisesti.
Tässä siis neljä käytännön ohjetta, joita seuraamalla olet vapaa ansaitsematta uralla edenneiden kollegojesi ja jatkuvasti etelänlomilla käyvien naapureidesi aiheuttamasta mielipahasta.
- Tunnusta kateus itsessäsi. Koska kateus kohdistuu toisella ihmisellä olevaan hyvään, sitä pidetään moraalisesti tuomittavana tunteena. Kateudelle on lisäksi monesti vaikea löytää järkevää oikeutusta, toisin kuin esimerkiksi vihalle. Siksi kateuteen liittyy myös häpeää ja piilottelua – ja piiloteltuja tunteita on vaikeaa hallita. Tunnustamalla olevasi kateellinen kurja luopio, vapaudut ainakin tunteen peittelemiseltä. Käsitteellistämällä tunteen pystyt ehkä käsittelemään sitä vahvana hetkenä vaikkapa huumorin keinoin.
- Hanki itsellesi arvot. Kateus kohdistuu useimmiten maalliseen mammonaan tai asemaan. Ovatko Thaimaan matka, uusi hybridiauto tai päällikkyys oikeasti tärkeimpiä asioita, joilla saavutat täyttymyksen elämässäsi? Jos ovat, lue eteenpäin.
- Ryhdy toimeen. Humboldtin yliopiston tutkija Hanna Krasnovan tutkimus kertoo, että joka kolmas tuntee tyytymättömyyttä elämäänsä käytyään Facebookissa lukemassa toisten retosteluja. Erityisen tyytymättömiä ovat ne, jotka käyvät lukemassa muiden päivityksiä, mutta eivät itse kirjoita mitään. Yleensä kadehdimme jotain lähellä olevilta samankaltaisilta ihmisiltä, koska tuntuu, että voisimme saada saman itsekin. Ja tämähän on usein totta. Ryhdy siis tekemään asian eteen jotain, jos sitä oikein kovasti haluat. Lopeta lukeminen tähän ellet ole esimiesasemassa.
- Anna kaikille samat mahdollisuudet. Paras tapa tappaa hyvä työryhmähenki ja lisätä pahaa missunna-kateutta on korostaa rehtiä kilpailua mutta toimia päinvastoin eli suosia joita kuita tai jakaa mahdollisuuksia sattumanvaraisesti. Paras tapa taas ruokkia tervettä kateutta on antaa kaikille samat mahdollisuudet vaikuttaa ja suoritusten perusteella jakaa, mitä jaettavissa on.
