Avainsana: lapsi- ja perhepalvelut

Leikitään kuollutta!

Julkisen soten digitaalisten palvelujen kehittämistoimintaa ja vanhaa neuvostovenäläistä tiedemaailmaa on piinannut yksi iso puute: mikään suunnitelma ei etene toiminnaksi asti.

Hannu Hanhi korjaa potin

Laserin keksiminen on avaava esimerkki. Laserin idean (siis laserin jota nykyisin hyödynnetään vähän joka teknisessä asiassa tulostimista silmäleikkauksiin) keksivät jo 1950-luvulla kaksi venäläistä tiedemiestä Aleksandr Prohorov ja Nikolai Basov. He saivat suunnittelutyöstään ansaitusti Nobelin palkinnot.

Mutta siihen se kaksikon osalta jäikin. Amerikkalainen Charles Townes, joka oli hengaillut mukana venäläislaboratoriossa, kehitti laserin toimivaksi kapineeksi, patentoi sen omiin nimiinsä ja hankki ison omaisuuden.

Made in Sote

Monet muutkin venäläiset tiedemiehet ovat napsineet Nobelin palkintoja. Kirvelevä ongelma on kuitenkin se, että lukuisia mullistavia ideoita ei ole viety käytäntöön asti, vaan lopulta tilin on yleensä tehnyt joku sivusta mukaan kurvannut Amerikan hannuhanhi.

Hienoista 5-vuotissuunnitelmista huolimatta ”Made in Russia” ei ole tuttu lause tekniikkaosaston tuotteissa. Samaan tapaan joudumme lukemaan uutisia soten epäonnistumisista ja kustannuksia kasvattavista digikehittämisyritelmistä, joista suurin osa tuntuu kaatuvan jo lähtöviivalle.

Jollei surullisen kuuluisaa makropilottia lasketa mukaan, Suomen soten ikiaikaisten it-hankkeiden äiti lienee e-resepti. Sitä rakennettiin kuin kirkkoa vuodesta 1990 alkaen. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi e-reseptijärjestelmän kokonaiskustannuksiksi yhteensä 70 miljoonaa euroa pelkästään vuosien 2007 – 2015 välisenä aikana. Poikkeuksellista e-reseptiprojektissa toki on se, että se valmistui. Siis rivakasti 27 vuodessa.

Juuri julkaistun kansainvälisen selvityksen (1) mukaan neljännes kaikista digiprojekteista epäonnistuukin kalliisti. Syinä tähän ovat, ei tekniset ongelmat, vaan muutosjohtamisen ja yhteistyötaitojen puutteet.

Slaavilainen lamaannus

Venäjällä kysymys on MIT-yliopiston tiedehistorian professori Loren Grahamin (2) mukaan siitä, että vaikka innovaatioita syntyy paljon, niitä ei osata eikä uskalleta hyödyntää. Osittain selitys Venäjällä saattaa löytyä neuvostoajan henkisestä lamaannuksesta eli odotetaan, että joku käskisi tekemään.

Eniten Grahamin mukaan Venäjällä uskalluksen puutteeseen vaikuttaa kuitenkin yleisen epävarmuuden sudenkuoppaan lankeaminen: kun ei ole tietoa rahoituksen saamisesta tai oikeuslaitoksen kyvystä huolehtia vaikkapa tekijänoikeusasioista, propellipäiden kynnys lähteä markkinoille ja puskea hienot ideat käytäntöön kasvaa korkeaksi.

Venäjän nobelistit pyörittelevät peloissaan peukaloitaan turhan pitkään: kun ajat tuntuvat epävarmoilta, ei riskiä uskalleta ottaa. Mieluummin odotetaan ja jäädään tuleen makaamaan. Sitten yksityiset uskalikot, joilla on uskallusta jalostaa ajatus oikeaan maailmaan sopivaksi teoksi, ajavat kovaa ohi.

Kuulostaako tutulta suomalaisen soten digikehittämiskentässä?

Kehittämisen kokonaisarkkitehtuuria odotellessa

Vaikka julkisen sotedigin kehittämishankkeisiin on viime vuodet syydetty satoja miljoonia euroja, ja suunnitelmia, toimintaohjelmia, kokonaisarkkitehtuurin kuvauksia, loppuraportteja ja juurruttamissuunnitelmia maassa riittää, käyttöön otettuja läpimurtoja tai mullistavia kokeiluja, jotka auttaisivat oikeasti ratkaisemaan alaa piinaavia ongelmia, on äärimmäisen vähän.

Ainakaan kenellekään ei ole juuri mitään niistä jäänyt mieleen, mikä on lopputuloksen eli asiakashyödyn kannalta sama asia. Ja vaikka innovaatioita olisikin, piinaa meitä suomalaisia sotedigi-alan toimijoita sama vaiva kuin venäläisiä nobelisteja. Mikään suunnitelma ei konkretisoidu koskaan. Kehittämisen kokonaisarkkitehtuuria ja asiakkaiden tietosuojakysymysten yksityiskohtia viilataan, mutta se ei ole vielä palvelua.

Karhun kanssa ei hötkyillä

Uuden kokeilemisella tai toisin tekemisellä sotessa jopa pelotellaan, sillä saattaa käydä niin, että nyt tehdyt uudistukset osoittautuvat vuoden päästä täysiksi suutareiksi, koska hallinnollinen maailma voi olla täysin eri, tekniikka kehittynyt niin paljon tai tietosuoja-asetukset eivät taaskaan siihen taivu.

Milloin ei tiedetä maku-, sote- tai lakiuudistusten suuntaa, milloin ei aikataulua, useimmiten ei tarkoitustakaan. Vähintään oman organisaation uudelleenjärjestely odottaa alkamistaan. Rakenteellisten uudistusten valmistumista odotellessa yleinen ilmapiiri on uuvuttavan kankea.

Ja täytyy muistaa, että epäonnistuminen on perikansalliseen tapaan myös suuri häpeä. Parempi on ollakin tekemättä mitään, ainakaan ei saa hötkyillä. Kuten karhun kanssa on opetettu toimimaan – leikitään kuollutta.

Vain tekeminen synnyttää tekemistä

Se, että soten digipalvelut aidosti kehittyisivät, vaatisi asenteen ympäri pyöräyttämistä meiltä kaikilta. Tyhmät päät olisi lyötävä yhteen ja ymmärrettävä, että kuollutta leikkimällä oppii ainoastaan leikkimään kuollutta.

Hyvää esimerkkiä näytti Työ- ja elinkeinoministeriön vastikään julkaistu raportti (3) tekoälyn toimeenpanosuosituksista. Siinä oli kaksi ydinviestiä, jotka yllättäen pelkällä yläkoulun valinnaisella ATK-osaamisellani ymmärsin: 1) tekeminen synnyttää tekemistä ja 2) kokeilut ovat tie pysyvään menestykseen.

Olennaista olisikin tuulettaa kauhusta kankeaa sotedigikehittämisen ilmapiiriä siten, että ideoita uskallettaisiin useimmiten viedä toiminnaksi asti, epäonnistumisen uhallakin.

Tähän ei tarvita erillistä kehittämisprojektia vaan IBM:n perustajan Thomas Watsonin kannustavan opetuksen muistaminen: ”Jos haluat menestyä, tuplaa epäonnistumistesi määrä.”

Lisää aiheesta:

Oona Ylösellä on lupa auttaa: ”Lastensuojelun laadusta kannattaa pitää kiinni”

Esittelemme SoteLeaks-blogissamme varsinaissuomalaisia, jotka ovat jo sisäistäneet hankkeemme Lupa auttaa! -asenteen: lupa auttamiseen on, sitä ei tarvitse keneltäkään pyydellä!

Kuka olet? 
Olen Oona, kahden hienon tyttären äiti. Olen Tampereelta kotoisin ja muuttanut Turkuun Helsingin kautta. Viihdyn täällä mainiosti. Koulutukseltani olen VTL.

Missä työskentelet?  
Olen Turun ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja. Yhdistyksessä on noin 70 vakituista työntekijää, osaamisalueet ovat kriisi- ja väkivaltatyö sekä vaativa vauvatyö. Päätalo löytyy Luolavuorentieltä.

Mottosi?
When nothing is certain, everything is possible.

Harrastuksesi? 
Harrastan joutilaisuuden hetkiä ja rakastan kaunokirjallisuutta. Käyn kuntosalilla, lenkillä ja avannossa. Viihdyn hyvin taidenäyttelyissä ja niiden kahviloissa.

Yhteystiedot?
oona.ylonen@tuentu.fi

Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?

Olen toiminut lastensuojelutehtävissä nyt jo yli 20 vuotta. Valmistuin maisteriksi sosiaalityö pääaineenani Tampereen yliopistosta 1996. Sen jälkeen olen ollut töissä järjestöissä, Helsingin ja Kaarinan kaupungeissa sekä valtiolla AVI:ssa. Kunnallista lastensuojelun sosiaalityötä, kehittämishankkeita, valvontaa ja johtamista. Tein erikoistumisopinnot Turun yliopistossa ja valmistuin VTL:ksi 2009. Johtamista olen opiskellut Turun kauppakorkeakoulussa. Turun ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja olen ollut vähän yli 5 vuotta.

Miten lapsi- ja perhepalvelujen ja oman työsi kehittäminen näkyvät työssäsi?

Olen iloinen siitä, että lastensuojelun hartiat levenevät sote-uudistuksen myötä. Lastensuojelu on vaativaa työtä ja se edellyttää korkeakoulutuksen lisäksi kokemusta. Lastensuojelulle on delegoitu paljon julkista valtaa. Pienissä kunnissa ei esimerkiksi sijoituksia tule vastaan kovin usein, sellaisessa ympäristössä on vaikeaa kehittyä ekspertiksi. Lapset ja perheet kuitenkin tarvitsevat vankkaa osaamista kohdatessaan ehkä elämänsä vaikeimpia tilanteita lasten suojelutarpeen myötä. Pidän myös kansalaisten yhdenvertaisuutta tärkeänä. Sote-integraatiota saan omalta osaltani olla viemässä eteenpäin esimerkiksi Länsirannikon OT-keskustyössä, siellä on hyvä porukka puikoissa.

Omassa mielessäni on huoli järjestöjen palvelutuotantotehtävästä, onko pienille ja keskisuurille toimijoille sijaa uudessa järjestelmässä? Järjestöissä tehdään sosiaalihuollon puolella vaativia tehtäviä. Esimerkiksi meillä tehdään töitä vaikeasta päihderiippuvuudesta toipuvien raskaana olevien kanssa ja autetaan lähisuhdeväkivallan uhreja ja väkivaltaa käyttäviä. Järjestöissä tehdään työtä vankkaan arvopohjaan perustuen vailla taloudellisen voiton tavoittelua, sen soisi Suomessa jatkuvan. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen, Turun Kaupunkilähetyksen ja Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen koordinoima JärjestöSote 113-hanke tekee omalta osaltaan hyvää työtä asiassa alueellamme.

Mainitse 3 asiaa, joita kehittäisit lapsi- ja perhepalveluissa?

Tarvitaan edellytykset hyvälle johtamiselle. Koulutusta, vertaistukea ja tukea oman organisaation johtamisjärjestelmästä. Palkkataso kuntoon.

Tarvitaan lisää tietoa lastensuojelun toimintatapojen vaikuttavuudesta. Sen myötä esimerkiksi asiakkaiden osallisuus saisi varmasti tuulta purjeisiinsa.

Samalla, kun tehdään toimenpiteitä kustannusten hillitsemiseksi, on pidettävä lastensuojelupalvelujen laadusta kiinni. Muuten kustannusten säästöä tehdään kovin lyhyellä aikaperspektiivillä. Tähän tarvitsemme myös valvontaa.