Töpöjaloillakin pääsee

Joukkueurheilussa on totuttu siihen, että yritetään parasta niillä pelaajilla, joita joukkueessa sillä hetkellä on – eli ”näillä mennään”. Ainakaan kukaan pahimman uhmaiän ylittänyt ei kehtaa kinuta omaan joukkueeseen enemmän pelaajia kuin vastustajalla.

Korttipelissäkin on pakko pelata jaetuilla ja rajallisella määrällä kortteja, ellei halua vetää hihasta ja huijata. Yleisöä tai ainakaan vastapeluria ”huonon käden” asiantila ei nimittäin empaattisessa mielessä kiinnosta pätkääkään.

Jonoilla nimi lehteen

Sen sijaan julkisella sosiaali- ja terveysalalla jatkuvaa marinaa aiheuttaa resurssipula, ja sillä viestillä sote useimmiten pääseekin julkisuuteen.

Vaikka viime aikoina uudistusaiheiset teemat ovat taanneet palstatilaa, tunnistetaan perussote julkisuuskuvansa perusteella pääosin ”ei oo” -mallin palveluistaan tai nälkävuoden mittaisista jonoistaan.

Yleensä koskaan eikä missään julkisella sote-sektorilla tunnu olevan riittävästi työntekijöitä, rahaa, tarvikkeita tai koulutusta eli niitä kuuluisia rerursseja. Päinvastoin vaikuttaa, että resurssipula kasvaa sitä mukaa, kun resursseja tulee lisää.

Harhaa vain

Resurssien väheneminen on kuitenkin harhaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstön määrä on THL:n tilastojen mukaan päinvastoin kasvanut pelkästään vuosien 2005–2014 välillä 49 782 työntekijällä.

Koko 2000-luvun ajan sotessa yhteistyön parantamisen rinnalla toisena palvelujen kehittämisen ratkaisuna on pidetty ammattihenkilöstön lisäämistä. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujenkin resurssit ovat 2000-luvullla kasvaneet nopeasti ja lasten lukumäärään suhteutettuina ylittävät valtionvarainministeriön mukaan reaaliarvoltaan selvästi 1990-luvun lamaa edeltäneen tason.

On totta, että osa uusista palvelutarpeista vaatii oikeastikin uusia käsiä tai lisää rahaa. Muuten ongelmista kehkeytyy vaikeampia ja kalliimpia. Pahimmillaan ilman lisätyövoimaa lisääntyvä ja muistisairas vanhusväestö seikkailee eksyksissään soisissa metsämaisemissa.

Outoa on kuitenkin se, miten aiemmin on pärjätty. Millä tavalla taivas on pysynyt paikoillaan kun lisääntyvät tehtävät, joita putkahtelee jatkuvasti kuntien ja jatkossa maakuntien hoidettaviksi, ovat olleet täysin ilman vastaavaa virkamiestä?

Pään sisäinen resurssipula

Resurssipulasta onkin osittain tullut julkisten organisaatioiden pään sisäinen ongelma. Oli vastaan tuleva ongelma julkisella sote-kentällä pieni tai suuri, meidän alan ihmisten täytyy asiaa ratkoessaan oikeasti purra itseään, jottemme ehdota ratkaisuksi uutta virkaa tai määrärahojen korotusta.

Aivot täytyy säätää väkisin kallishintaisten konsulttien ja fasilitaattorien avulla arkiajattelusta uudenlaiseen asentoon, että pystymme tuottamaan ratkaisuehdotuksia, jotka eivät maksa mitään.

Vaarallisinta ilmiössä on se, että myös me johtajat pääsemme liian helposti resurssipulan taakse piiloon. Kun huomio käännetään resurssien puutteeseen, ei tarvitse selitellä sitä, miksi valmennus tyri tällä kaudella niin pahasti.

Sillä osatotuus on myös se, että hyvä valmentaja ja johtaja saa paljon irti huonostakin joukkueestaan, kun taas huono onnistuu peluuttamaan ja johtamaan tähtisikermääkin kehnosti.

Muumilaakson opetukset

Oppia voisi ammentaa tähän pysyväluonteiseen resurssiongelmaan muumeilta.

Filosofi Esa Saarinen on muotoillut mainion Muumilaakson filosofian, jonka keskeinen opetus on, että huolimatta muumien fyysisistä erityispiirteistä – isosta päästä ja mahasta, pienistä käsistä ja jaloista sekä vaillinaisesta ruoansulatusjärjestelmästä – alastomat virtahepomaiset sankarit pärjäävät seikkailuissaan ja pääsevät tarvittaessa lujaa, koska he uskovat itse mahdollisuuksiinsa.

Töpöjalkaisuuden hyväksyminen viittaa siis siihen vakaumukseen, että alkuasetelma ei koskaan määrää lopputulosta. Vaikka lähtötilanne 100 metrin juoksukisassa Muumipeikon ja Usain Boltin välillä näyttäisi ensisilmäykseltä epätasaiselta, emme voi ihan varmaksi tietää, miten lopulta käy.

Ratkaisevaa tuloksen kannalta sen sijaan on, ettemme koko ajan haikaile aidan toiselle puolen, pidempien ja vahvempien jalkojen perään. Sillä johtaa voi muutakin kuin rahallisia resursseja.

Mikko Hulkkonen

Mikko Hulkkonen on perhepalvelujen johtaja, psykologi, työnohjaaja, psykoterapeutti, tuotekehittäjä, työyhteisösovittelija - ja Lupa auttaa! -hankkeen muutosagentti. Hulkkosella on pitkä kokemus asiakastyöstä, johtamisesta ja kehittämisestä sekä järjestökentällä että kunnan sosiaali- ja terveystoimessa. Viimeisimpänä hän on vienyt Raision kaupungin perhepalveluissa läpi nopean ja perinpohjaisen uudistuksen, joka keräsi valtakunnallista tunnustusta ja mm. Vuoden lastensuojeluteko -palkinnon. Hulkkonen on kirjoittanut suositun Sosiaalialan agentin käsikirjan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Haku

Arkisto