Lupa auttaa! -hanke kehittää länsirannikon maakuntien alueelle ”Lastensuojelun huippuyksikkö” -työnimellä kulkevaa toimintaa, jonka tavoitteena on luoda lastensuojeluun liittyvän monialaisen tutkimuksen ja kehittämisen verkosto. Yhteistyön käynnistämiseksi järjestettiin 28. marraskuuta kutsuseminaari, johon osallistui väkeä yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, kunnista, osaamiskeskuksista, järjestöistä ja yrityksistä.
Tahtotilaa kehittämiselle on
Tilaisuuden avannut Varsinais-Suomen sote-uudistuksen muutosjohtaja Antti Parpo kertoi suhtautuvansa asian etenemiseen suunnattomalla ilolla.
– Sotessa tutkimuksen orientaatio on hajallaan, siltä puuttuu laajempi näkymä, Parpo kertoi. Lastensuojelussa tuotanto on erillään tutkimuksesta ja kehittämisestä. Sote tuo toteutuessaan hyvän pohjan rakenteelle, koska nyt järjestäjäorganisaatioita on yli kolmekymmentä.
Parpo toivoo Varsinais-Suomen vinoutuneen palvelujärjestelmän painopisteen siirtyvän laitoshoidosta perustasolle, ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kvalitatiivisen tutkimuksen lisäksi tarvittaisiin järjestelmän tutkimusta.
Parpo uskoo huippuyksikön eteenpäin viemisen mahdolliseksi. Hallinnollisia muutoksia ja isompia harteita tarvitaan, mutta periaatteellinen tahtotila kehittämiselle on olemassa YTA-alueella eli kolmen maakunnan kesken. Hänen mukaansa kyse ei ole rahasta vaan rahoituksen uudelleenallokoinnista, asioiden tekemisestä toisin.
Yhteistyöstä uudenlaista arvoa
Turun yliopiston Sote-akatemiaa tilaisuudessa edustanut Miia Tuominen kertoi omasta näkökulmastaan, miksi lastensuojelu on yhteinen asia. Seitsemän tiedekuntaa yhdistävä Sote-akatemia on luonut näköalapaikan aidolle monitieteisyydelle. Myöskään lastensuojelussa ei ole varaa ajatella, että ” sosiaalityön ammattilaiset hoitavat”. Kaikkia tarvitaan.
– Lastensuojelua ei voi tehdä yhden tieteenalan näkökulmasta yksin, koska lastensuojelu liittyy moneen alaan, Tuominen muistutti. Moni innokas toimija olisi halukas lähteä mukaan. Kaivataan monialaista tukea tutkimukseen ja kehittämiseen.
Muutosagentti Mikko Hulkkonen ja huippuyksikköä suunnittelemaan pestattu Oona Ylönen Lupa auttaa! -hankkeesta kertoivat lisää siitä, mihin tarpeeseen huippuyksikkö tulee vastaamaan.
Hulkkosen puheenvuoro kulki pitkälti samoja ratoja Parpon avauksen kanssa. Palvelujärjestelmän tutkimusta tarvitaan. Auttamistyö ja tutkimus pitäisi jalkauttaa samaan suuntaan, ja sen pitää tapahtua asiakasrajapinnassa.
– Viisaus asuu tässä huoneessa, näissä kunnissa, Hulkkonen muistutti. Osaaminen on löydettävä täältä. Ei voida palkata jostain maailmalta asiantuntijoita ratkaisemaan ongelmat.
Hulkkonen uskoo yhteistyön synnyttävän uudenlaista arvoa. Se ei synny kilpailemalla verisesti rahasta, vaan vaihtamalla osaamista. Huippuyksikön mahdollisina keihäänkärkinä hän mainitsi lastensuojelun työelämäprofessuurin ja Länsirannikon OT-keskukseen liittyvät pilotit. Jatkossa tarpeen on mm. pystyä hyödyntämään tekoälyä asiakastietojen analysoinnissa ja tehdä selvitystä paljon palveluja käyttävien asiakkaiden palvelutarpeista.
Perustyönään Turun ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtajana toimiva Ylönen kertoi tilanteesta, jossa on runsaasti sekä huolipuhetta lastensuojelusta, että iloa onnistumisista. Huippuyksikköä ei lähdetä luomaan hallintorakenteesta käsin, vaan keskustelemalla yhteisistä näkemyksistä kaksikielisen länsirannikon alueella.
Alalla käytävissä keskusteluissa toistuvia teemoja ovat huoli sosiaalityöntekijöiden tilanteesta sekä tiedon pirstaleisuus ja riittämättömyys. Lastensuojelulla olisi Ylösen mukaan opittavaa terveydenhuollosta, missä on toimivampaa vuorovaikutusta tutkimuksen ja kentän välillä.
– Huippuyksikön puitteissa olisi hienoa voida vaikuttaa lastensuojelun koulutuksen, asiakastyön, johtamisen, tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden tasoille, Ylönen hahmotteli. Systeeminen malli ei yksin riitä, tarvitaan sekä alueellista että kansallista lastensuojelun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.
Tutkimustietoa ja innovatiivisia malleja
Lastensuojelun huippuyksikköseminaarissa kuultiin myös katsaus alan tuoreeseen tutkimukseen sekä innostavia esimerkkejä tutkimustiedon viemisestä kentälle.
Turun yliopisto sosiaalityön professori Merja Anis kertoi meneillään olevasta tai juuri valmistuneesta sosiaalityön tutkimuksesta.
Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön johtava sosiaalityöntekijä Marketta Raivio esitteli perhehoidon alkuvaiheen tuen tutkimus- ja kokemustietoon perustuvan mallinnuksen koulutuksellisista työkokouksista. Satakunnassa on kuitenkin jääty kaipaamaan jäsentyneempää yhteyttä alueen oppilaitoksiin.
Yliopistonopettaja Anu-Riina Svenlin Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta kertoi Pohjanmaan LAPE-hankkeen osahankkeena toteutetusta työpajatyöskentelystä, jossa on edistetty tutkimukseen ja tietoon perustuva lastensuojelua.
Anniina Kaittila Lupa auttaa! -hankkeesta ja Päivi Petrelius Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta esittelivät lastensuojelun toimintakäytäntöjen mallinnuksen, jonka tavoitteena on ”käypä hoito -suositus” lasten kaltoinkohtelutilanteita varten.
Lastensuojeluun tarvitaan työelämäprofessuuri
Seminaarin puheenvuorot synnyttivät kutsuvieraiden keskuudessa vilkkaan keskustelun uudenlaisen yhteistyömallin kehittämisen tavoista ja haasteista. Ketterien kokeilujen uskottiin olevan mahdollisia ”pelkällä innolla”, mutta työelämäprofessuurin toteutuminen nähtiin kehittämistyön rakenteen turvaamisen edellytykseksi.
Lupa auttaa! -hankkeen lastensuojelun hankeagentti Pekka Kuru huomautti, ettei tietyn prosenttiosuuden ohjaaminen kokonaisbudjetista lastensuojelun TKI-toimintaan pitäisi periaatteessa olla liian kunnianhimoinen tavoite.
Tilaisuuden päätössanoissa Turun kaupungin hyvinvointitoimialan palvelualuejohtaja Sirpa Kuronen kysyi, millä saadaan väestötasolla vähennettyä pahoinvoinnin kuormaa.
– Antakaa meille väestötason rokotteita, kuten peruskoulu, Kuronen esitti. Terveydenhuollon puolella tehtävä laitetaan rokoteohjelmaan, ja niin vain piikitetään.
