Lupa auttaa! -hanke on toteuttanut Luotsi-kouluttajakoulutuksia yhteistyössä Turun ensi- ja turvakoti ry:n kanssa. Varsinais-Suomeen koulutetut 190 luotsia toimivat yhdyshenkilöinä muille ammattilaisille lähisuhdeväkivalta-asioissa. He huolehtivat siitä, että kaikilla lähisuhdeväkivaltaa työssään kohtaavilla on riittävästi tietoa väkivallan tunnistamisesta, turvallisuuden ja turvattomuuden puheeksi ottamisesta sekä toimintamalleista eri tilanteissa. Tavoitteena on koko maakunnan alueen kattava Luotsien moniammatillinen verkosto.
Luotsi-yhdyshenkilöitä on varhaiskasvatuksessa, oppilashuollossa, hoiva-ja hoitopalveluissa, neuvoloissa, terveyskeskuksessa, nuorisotoimessa, päihde-ja mielenterveyspalveluissa, vammaispalveluissa, aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa ja perhepalveluissa. He kartoittavat oman ammattiryhmänsä koulutustarpeet, ja siten vahvistavat työntekijän erityisosaamista ja jaksamista.
– Luotsi-verkosto mahdollistaa maakunnan alueella saatavilla olevan koulutuksen myös jatkossa, kertoo Outi Abrahamsson Lupa auttaa! -hankkeesta. Tärkeä hyöty on ollut myös eri toimijoiden keskinäinen verkostoituminen lähisuhdeväkivaltakysymysten ympärillä. Laajempi joukko palvelujärjestelmässä työskenteleviä ammattilaisia saa tukea ja tietotaitoa turvattomuuden ja traumojen kohtaamisesta.
Pieni, mutta merkittävä muutos
Valkeavuoren koulun ja Kaarinan lukion koulukuraattori Laura Kiviranta kävi Luotsi-koulutuksen viime keväänä. Koulutuksessa tuli paljon hänelle entuudestaan tuttua asiaa, mutta se toimi hyvin oman ammatillisen koulutuksen päivityksenä.
– Se toimi muistutuksena, että muistaa sen lähisuhdeväkivallan mahdollisuuden arjen työssä, Kiviranta kertoo. Ei niin, että lähtisi sen värittämin silmälasein katsomaan lapsen tai nuoren tilannetta, vaan yhtenä asiana, jonka voi ottaa puheeksi.
Kiviranta antaa erityistä kiitosta koulutuksessa saadusta kattavasta materiaalista, joka antoi työkaluja väkivaltailmiön laajuuteen ja kirjon ymmärtämiseen.
Kiviranta on Kaarinassa toimivan neljän koulukuraattorin ja viiden koulupsykologin tiimin tiimivastaava. Hän kävi Luotsi-koulutuksen yhdessä koulupsykologi Anniina Karosen kanssa. Luotsipari suunnitteli yhdessä, miten vievät saamaansa tietoa eteenpäin. He kokosivat opettajanhuoneisiin toimitetun infopaketin ja pitivät elokuussa tiimilleen muutaman tunnin koulutuksen.
– Sovimme pienen, mutta ajatuksen tasolla meille merkittävän muutoksen, että otamme aina ensimmäistä kertaan lapsen tai nuoren tavatessamme myös turvallisuuden yhtenä näkökulmana esiin.
Asian puheeksi ottaminen antaa luvan puhua – ellei juuri sillä hetkellä, niin myöhemmin.
Valkeavuoren koulussa on 760 oppilasta, Kaarinan lukiossa 400. Koulukuraattorin työ on tarveperusteista, mutta painottuu myös yhä enenevässä määrin ennaltaehkäisevään työhön, oppituntien ja erilaisten ryhmien järjestämiseen. Koulukuraattori tekee itseään tutuksi myös vanhempainilloissa.
Väkivaltaa Kiviranta pitää raskaana aiheena, mutta ei koe, että se olisi tabu.
– Turvallisuusnäkökulman mukaan ottaminen lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön on asia, joka pitää vaan muistaa. Siitä tulee osa arkea, josta voi kysyä samalla tavalla kuin vaikka harrastuksista.
Teeman esillä pitäminen auttaa vastaan tuleviin tapauksiin puuttumista. Kiviranta asettaa odotuksia tämän suhteen sekä tiimilleen, että Kaarinaan Luotsi-koulutuksen tuloksena perustetulle ohjausryhmälle, jossa lapset ja nuoret ovat yhtenä osa-alueena.
Pienellä paikkakunnalla kouluterveydenhoitaja on tuttu
Maria Sorje toimii kouluterveydenhoitajana Ruskolla, 160 oppilaan Laukolan koulussa, n. 60 oppilaan Merttelän koulussa sekä terveydenhoitajana Vahdon lastenneuvolassa. Hänkin kiittää viimekeväistä Luotsi-koulutusta.
– Koulutuksesta sai konkreettista tukea omaan työhön: mitä voi tehdä lisää ja mitä on tehnyt oikein, Sorje kertoo. Terveydenhoitajan työssä Luotsin koulutussisältö liittyy suoraan siihen, mitä jo tehdään. Se antaa konkreettisia keinoja lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiselle.
Sorje on myös vienyt luotsina saatuja oppeja eteenpäin omassa työyhteisössään yhdessä luotsikoulutuksen käyneen terveydenhoitajakollega Teija Sipilän kanssa. Heidän järjestämässään koulutuksellisessa iltapäivässä käsiteltiin lähisuhdeväkivallan muotoja ja yleisyyttä sekä keskusteltiin siitä, miksi ja miten asiasta pitää omassa työssä kysyä.
– Kun asiasta kysytään säännöllisesti vuosittaisissa terveystarkastuksissa, tottuvat asiakkaat, niin lapset kuin vanhemmatkin siihen, että siitä puhutaan eikä kysymyksen takana ole ”sormella osoittelua”. Aihe toistuu samalla tavalla kuin vaikka kysymys ”poltatko tupakkaa”.
Väkivaltaa liittyvissä asioissa tilastot ovat ammattilaisten tiedossa. Vaikka tapauksia tulisi säännöllisesti ilmi, paljon kuitenkin jää piiloon. Tästä syystä kysymyksiä on tärkeää kysyä säännöllisesti ja esimerkiksi lapselta ikätason mukaan. Sorje muistuttaa, että lapsen kanssa puhuessa pitää muistaa lapsen näkökulma ja tapa ilmaista asioita. Lapsi ei aina välttämättä käytä väkivaltaan liittyvissä tilanteissa samanlaisia sanoja kuin aikuinen.
Asian puheeksi ottaminen vaatii luottamuksen ilmapiirin. Verrattain pienessä koulussa se on helppo saavuttaa, kouluterkkarin ovella on ”aina joku ramppaamassa ja hihasta nykimässä”.
Luotsi-koulutuksen ”Hei, mul ois yksi juttu” -materiaalit: http://tuentu.fi/luotsi/
