Esittelemme SoteLeask-blogissamme varsinaissuomalaisia, jotka ovat jo sisäistäneet hankkeemme Lupa auttaa! -asenteen: lupa auttamiseen on, sitä ei tarvitse keneltäkään pyydellä!
Kuka olen?
Kasvatus- ja kuntoutuskoira Winston. 3-vuotias beagle. Kiltti, rauhallinen, ihmisystävällinen ja ahne. Rakastan toimintaa ja tekemistä yhdessä lasten kanssa.
Missä työskentelen?
Kesäkuussa kierrän lukukoirana Turku-Kaarina seurakuntayhtymän kesäkerhoissa. Odotan lupaa aloittaa työt opettajan työparina elokuussa Turun koulutoimessa.
Mottoni
”Kehu ja palkitse heti oikean toiminnan jälkeen. Positiivinen palaute kantaa kaikkia.”
Harrastukseni?
Suomen Karva-Kaverit ry:n vapaaehtoistoiminta, metsäretket, saaristoelämä, nuuskiminen.
Yhteystiedot
instagram: schoolbeaglewinston
Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?
Suomen Karva-Kavereissa kiersin vapaaehtoistöissä erilaisten ihmisten parissa. Omistajani ja ohjaajani Taina Järvi huomasi kykyni sopeutua uusiin tiloihin ja uusiin ihmisiin ja rohkeuteni kohdata erilaisuutta. Työkseen lapsia opettavana ryhtyi hän pohtimaan, miten taitojani voisi hyödyntää koulumaailmassa. Löytyi koulutus, johon meidät hyväksyttiin. Kävimme viime syksynä Jyväskylän Amk:ssa täydennyskoulutuksen: Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä. Koulutuksen yhteydessä läpäisin soveltuvuustestin, jolla testattiin, että olen kasvatusalalle soveltuva koira.
Miten lapsi- ja perhepalvelujen ja oman työsi kehittäminen näkyvät työssäsi?
Kuluneena opintovuonna olemme työharjoitelleeet hyvin monenlaisissa opetusyksiköissä. Opetuksen moninaisuus sekä kasvatus- ja kuntoutusalan ammattilaisten yhteistyö lasten ja nuorten parissa kiinnosti meitä. Halusimme oppia koko ajan lisää. Saimme tutustua erilaisiin opettajiin, koulunkäynninohjaajiin, puhe- ja toimintaterapiaan sekä muiden kasvatus- ja kuntoutuskoirien työhön. Kaikilla heillä on yhteinen LUPA AUTTAA.
Käytännössä oma tehtäväni on ollut esimerkiksi alakoulun kielenopetuksessa motivoida ja tuoda lapsille pelien ja leikkien avulla uusi kieli helpommin omaksuttavaksi ilman jännitystä tai pelkoa. Oppitunnin aluksi lapset tervehtivät minua tassusta pitäen. Olihan se aika komeata aloittaa aamu: ’’Good morning Mr Winston!’’
Pienluokan matematiikan opetuksessa pikkuoppilaiden avuksi pyöritin noppaa ja he laskivat kertolaskuja. Koiran kanssa pelaaminen ja laskeminen oli ilmiselvästi kiinnostavampaa kuin keskenään. Oppitunti vierähti pelaten eivätkä he huomanneet edes riidellä kertaakaan, sillä minä myös arvoin nopalla pelivuorot ja olin rauhallisesti mukana koko pelaamisen ajan. Minua sai välillä silittää ja rapsuttaa, jos keskittyminen pelaamiseen herpaantui.
Yläkoulun erityisryhmässä olemme kuntouttaneet nuoria arjen askareissa; ulkoilemalla, pelaamalla lautapelejä, juttelemalla, lukemalla, kuuntelemalla toisiamme ja palkitsemalla itseämme ja toisiamme herkutteluhetkillä. Vietin nuorten parissa 3-vuotissynttäreitäni ja oppilaat olivat koristelleet minua varten herkullisen kakun koirannameista, raejuustosta ja kurkkuviipaleista. Kuola valui, enkä oikein malttanut onnittelulaulua odottaa. Nam!
Mitkä kolme asiaa muuttaisit lapsi- ja perhepalveluissa? Miksi ja miten?
- Pienemmät opetusryhmäkoot, jotta opettajalle jää arvokasta aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Vaikuttaminen kuntapäättäjiin. Päättäjiltä lisää arvostusta ja rahoitusta lasten kasvun tukemiseen.
- Lisää alan ihmisiä ja koulutettuja kasvatus- ja kuntoutuskoiria töihin lapsi- ja perhepalveluihin, jotta aikaa kuunnella, huomioida ja huomata avun tarvitsijat ajoissa. Sama toimenpide kuin yllä. Lisäksi koira-avusteisen auttamistyön hyötyjen esittelyä ja asenteiden oikaisua (osa päättäjistä kokee koirat uhkana).
- Luoda selkeitä ja helposti lähestyttäviä yhteistyöverkostoja kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten, lapsi- ja perhepalvelujen ja perheiden välille. Tässä ratkaisee ennen kaikkea kaikkien toimijoiden oma asenne ja työskentelytapa. Yhteiset luonnolliset kohtaamiset on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, ennen hädän hetkeä. Tutustumiskäynnit ja eri toimijoiden esittelyt vaikkapa koulun tiloissa, koulupäivän aikana.
